Sivut

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ian McEwan: Pähkinänkuori

Pähkinänkuori on moderni ja mielestäni hyvin ajankohtainen tulkinta Shakespearen Hamletista. Ian McEwan vie lukijan takaisin äidin kohtuun, jossa syntymätön poika seuraa äitinsä petosta ja alkoholin käyttöä kykenemättä tekemään mitään muuta kuin havainnoimaan ja potkimaan raivokkaasti kohdun seinämiä.


"Miten on mahdollista, että minä joka en ole vielä nuorikaan, en edes eilen syntynyt, voin tietää niin paljon tai ainakin tarpeeksi erehtyäkseni niin monessa asiassa? Minulla on lähteeni, minä kuuntelen."

Vaikka Pähkinänkuori on klassinen kertomus rakkauden ja parisuhteen elinkaaresta, pettämisestä ja petoksen seurauksista, hypnotisoiduin McEwanin kertojavalinnasta. Se imi kaiken huomioni. Miten mies on kyennyt kuvailemaan niin osuvasti raskaana olemista? (Tästä huomaa, että viime vuosina olen lukenut liikaa autofiktiota ja tietokirjallisuutta!) Tai äitinsä kohdussa majailevan sikiön elämää ja ajatuksia? Erityisen syvältä minua kouraisi kohdat, joissa kuvattiin äidin päihteidenkäyttöä, krapulaa ja seksielämää sikiön näkökulmasta. Tuoltako se sikiöstä todella tuntuu?

"Nautin mielelläni lasillisen äidin kanssa. Ette ehkä ole koskaan kokeneet tai olette ehtineet jo unohtaa miltä maistuu kunnollinen bourgogne (hänen mieliviininsä) tai hyvä sancerre (lempijuomia sekin) terveen istukan lävitse dekantoituina. Tunnen viinin kesätuulen hyväilynä kasvoillani hetkeä ennen kuin se saapuu - oikeastaan jo kuullessani plopsahduksen kun korkki vedetään pullosta."

Hetkinen. Onko tämä kertoja jo alkoholisti, vaikka hän on vasta sikiö?

"Minulla on ihka ensimmäinen päänsärky, räikeä kiristävä panta otsalla, kipu joka huolettomana tanssahtelee hänen pulssinsa tahdissa. Jos hänellä on samanlainen, hän saattaa kaivata särkylääkettä. Ja kohtuuden nimessä hänen kipuaan se onkin."

Toivottavasti jokainen raskautta suunnitteleva tai raskaana oleva nainen lukisi McEwanin Pähkinänkuoren. Kirja kosketti ja ravisteli.




McEwanin kertojavalinta on ainakin suomalaisissa kirjablogeissa ihastuttanut, mutta myös jakanut mielipiteitä. Kertojaa on pidetty epärealistisena, mutta myös rohkeana valintana ja onnistuneena kokeiluna. (Jos et ole McEwan, ei kannata kuitenkaan kopioida kirjan kertojavalintaa omiin teoksiin!) Minua sikiökertoja piristi ja ilahdutti. Välillä suomalaisia kirjoja lukiessani minusta tuntuu, että olen lukenut saman tarinan aiemminkin. Näin ei ollut Pähkinänkuoren kohdalla. Kirja oli kuin virkistävä pulahdus kylmään järveen helteisenä kesäpäivänä. Fantasiamaiset juonenkäänteet ja loppuratkaisu, mutta myös henkilöhahmojen moniulotteisuus yllättivät. Samalla Pähkinänkuori ravisteli omaa maailmankuvaani: mitä todella tiedän sikiöiden tajunnallisuudesta ja kokemusmaailmasta? Ymmärtävätkö he todella kuulemaansa?

Olen aiemmin yrittänyt lukea Ian McEwania, mutta en ole pitänyt hänen kirjoistaan. Olen pitänyt niitä jaarittelevina ja pitkästyttävinä. En tiedä mitä minulle on tapahtunut näiden lukukokemusten välillä, mutta Pähkinäkuoren myötä löysin Ian McEwanin ja hänestä tuli yksi lempikirjailijoistani. Onneksi minulla on vielä lukematta hänen koko muu tuotanto!

Pähkinänkuorta en suosittele kesäloman ensimmäiselle viikolle enkä rantalukemiseksi. Kirja on parhaimmillaan sadepäivänä tai kesäloman viimeisellä viikolla, kun haluat unohtaa nurkan takana odottavan arjen. Sellaiset päivät ovat luotu hyviä tragedioita silmällä pitäen.

Mikä Ian McEwanin teos minun kannattaisi lukea seuraavaksi?

Kursivoidut lainaukset ovat suoria lainauksia teoksesta:

McEwan, Ian: Pähkinänkuori
2017: Otava
Sivuja 200
Ostettu kirjakaupasta

1 kommentti:

  1. Olen vähän kahden vaiheilla sen suhteen, haluanko lukea tätä McEwanin uusinta. Kertojaratkaisu on mielestäni jokseenkin erikoinen. Meillä oli joskus lukupiirikirjana McEwanin Ikuinen rakkaus. En kovin hyvin enää muista, mistä se kertoi, mutta pidin siitä lukukokemuksena. Sittemmin olen lukenut hänen teoksistaan Lapsen oikeus -romaanin, joka kiinnosti minua siksi, että päähenkilönä olevan tuomarin on päätettävä, onko Jehovan todistaja -lapsi riittävän vanha päättämään omasta elämästään ja kieltäytymään verensiirrosta. Kirjahyllyssä on McEwanilta Sovitus, josta kai moni on pitänyt. Eli en nyt oikein osaa vastata siihenkään, mitä häneltä kannattaisi seuraavaksi lukea :)

    VastaaPoista