Sivut

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Lunde, Maja: Mehiläisten historia

Lyhyestä virsi kaunis: Maja Lunden Mehiläisten historia oli ajatuksia herättävä kirja ihmisten ja mehiläisten välisestä riippuvuussuhteesta sekä mehiläisten hyväksikäyttämisen yllättävistä seurauksista. Tarina koukutti, mutta sitä ei tehnyt mieli ahmia. Maltoin laskea kirjan myös yöpöydälle, jotta kirjan kannet saivat hetken hengähtää ja levätä. Seuraavalla lukukerralla koskettava tarina imaisi taas mukaansa. Suosittelen!



Sitten sama asia monisanaisemmin: 

Löysin Lunden kirjan kirjastoautosta. Koska muistin jonkun kehuneen sitä, lainasin sen. Kun aloin lukemaan Mehiläisten historiaa, tajusin miten nopeatempoisia kirjoja olen viime vuosina lukenut. Lunden kerronta tuntui verkkaiselta ja vanhanaikaiselta. Tarina, sympaattiset henkilöhahmot ja yllättävät juonenkäänteet pitivät minut kuitenkin hereillä ja vähitellen koukutuin. Kirjan keskivaiheilla ihastuin Lunden tapaan kertoa tarina. Kirjasta löytyi miktrotason lisäksi myös oivaltavasti upotettu meso- ja makrotaso, jotka puhuttelivat minua eniten. Huomasin kiintyväni sympaattisiin henkilöhahmoihin ja samaistuin varsinkin Williamin tarinaan. Emmekö me kaikki tahdo olla merkityksellisiä? Kirjan loppupuolella lukemisen sijaan koin katsovani dystooppista elokuvaa, kun Lunden kuvailemat maisemat ja kohtalot paloivat verkkokalvolleni. Huomasin miettiväni lastenlasteni tulevaisuutta. Onko heillä sitä?

Lunde kertoo kolmen, eri aikakaudella ja mantereella eläneen, ihmisen tarinan. Pidin siitä ettei näiden henkilöiden välillä ollut kirjailijan alleviivaamaa sidettä vaan siteen etsiminen jäi lukijan kontolle.

Euroopassa 1800-luvun puolivälissä elävä William haluaa jättää jälkensä historian kirjoihin ja saavuttaa elämänsä aikana jotain merkittävää. Sen sivutuotteena hän toivoo saavansa rikkautta ja maallista mammonaa, jonka puutteesta hänen perheensä nyt kärsii. Yritykset kuivuvat kasaan kerta toisensa jälkeen kunnes Williamin poika johdattaa Williamin mehiläisten luokse. Löytyykö mehiläispesästä menestyksen avaimet?

Vuonna 2007 Yhdysvalloissa George pettyy huomatessaan ettei hänen ainoa poikansa olekaan kiinnostunut jatkamaan mehiläistarhaa isänsä jälkeen niin kuin George oli aina kuvitellut. Pojan tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat Georgesta vierailta ja tyhjänpäiväisiltä. Ajatus sukupolvenvaihdoksen epäonnistumisesta huolettaa miestä. Tulevaisuus näyttää synkältä. Maailmalta kuuluu kuitenkin vielä synkempiä uutisia: tarhaajilta on kadonnut mehiläisiä. Jäljettömiin. George luulee tietävänsä mehiläsikadon syyn kunnes hänen hyvin hoidetulla tarhallaan tapahtuu outoja asioita, joita kokenut mehiläistarhuri ei ole nähnyt koskaan aikaisemmin. Jos hän olisi totellut vaimoaan, hänellä ei olisi enää näitä ongelmia... 

Vuonna 2098 Tao elää autioituvassa Kiinassa, mikä ei muistuta lainkaan sitä Kiinaa, minkä me tunnemme. Myös työn merkitys on muuttunut. Sen tarkoituksena ei  ole enää mielihyvän tuottaminen tai itsensä kehittäminen vaan sen avulla yritetään pysyä hengissä. Mehiläiset ovat kuolleet sukupuuttoon jo vuonna 2045 ja niiden puuttuminen on tuonut massiivisia, uusia ongelmia: miten pölytetään viljelykasvit ja hedelmäpuut? Käsityönä se on hidasta, mutta  jonkun on pakko tehdä se. Tao on yksi ihmismehiläisistä. Nälänhädän keskelläkin Tao unelmoi paremmasta huomisesta kunnes häneltä viedään se kaikkein rakkain: oma, ainoa poika. Mutta miksi kukaan ei kerro Taolle mitä hänen pojalleen on tapahtunut? Miksi hän ei saa nähdä poikaansa?

Olen kyllästynyt kirjoihin, joiden tarina sijoittuu eri aikakausille. Niitä on viime aikoina kirjoitettu paljon eikä monikaan niistä ole ollut kovin onnistunut. Lunde on onnistunut siinä mitä moni kirjailija on yrittänyt. Eri aikatasot eivät ime huomiota itseensä vaan tuntuvat tarkoituksenmukaisilta: ne tuovat tarinaan syvyyttä ja perspektiiviä. Tarina kulki jouhevasti aikajanalla, jolle myös lukijan oli helppo asettua.

Lukukokemus oli voimakas. Jäin pohtimaan, mitä minä voisin tehdä estääkseni mehiläisiä katoamasta maapallolta. Voisinko minä omalla toiminnallani hidastaa ilmaston lämpenemistä tai tehoviljelyn haittoja? Onko sillä vaikutusta? Mehiläisten historian myötä vakuutuin, että yksittäisten ihmisten valinnoilla ja teoilla on myös globaaleja vaikutuksia. Esimerkillä on valtava, maailmaa muuttava voima. Luettuani Mehiläisten historian minun ei ole tehnyt mieli syödä enää hunajaa. Säästän sen jatkossa mehiläisten omille vauvoille. Tämän kirjan jälkeen suhtaudun kriittisemmin myös luomutuotantoon ja torjunta-aineiden välttelyyn. Loppujen lopuksi me ihmiset tiedämme luonnosta liian vähän. Me emme voi hallita luontoa. Me emme ole luomakunnan valtiaita. Miten se muuttaisi elämäämme, jos todella ymmärtäisimme tämän? 


Mikä kirja on vaikuttanut sinuun yhtä voimakkaasti? 





Kirjastoauto saapuu kylällemme klo 16. Silloin palautan kirjan takaisin kirjastoautoon ja toivon, että se vaikuttaa seuraavaankin lukijaan yhtä voimakkaasti kuin se vaikutti minuun. 


Lunde, Maja: Mehiläisten historia
2015: Tammi
s. 431 (Mutta älä kauhistu sivumäärää! Tämä oli oikeasti mielenkiintoinen ja nopealukuinen kirja!)
Lainattu kirjastoautosta







3 kommenttia:

  1. Minä luin tämän jokunen viikko sitten, mutta en ole ennättänyt kirjasta bloggaamaan. Vaikuttava kirja, kyllä. Herätti paljon ajatuksia, ei pelkästään mukavia, mutta ei tarvitsekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen se nimenomaan oli. Ehkä jopa hieman pelottavakin. Laittoi ainakin minua pohtimaan mitä tässä maailmassa voisi itse tehdä toisin...

      Poista
  2. Käy kurkkaamassa, täällä kirjoitukseni lopussa on sinulle kiitos:
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2017/03/blogitunnustus-bloggaajaystavalta-miksi.html

    VastaaPoista