Sivut

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Lunde, Maja: Mehiläisten historia

Lyhyestä virsi kaunis: Maja Lunden Mehiläisten historia oli ajatuksia herättävä kirja ihmisten ja mehiläisten välisestä riippuvuussuhteesta sekä mehiläisten hyväksikäyttämisen yllättävistä seurauksista. Tarina koukutti, mutta sitä ei tehnyt mieli ahmia. Maltoin laskea kirjan myös yöpöydälle, jotta kirjan kannet saivat hetken hengähtää ja levätä. Seuraavalla lukukerralla koskettava tarina imaisi taas mukaansa. Suosittelen!



Sitten sama asia monisanaisemmin: 

Löysin Lunden kirjan kirjastoautosta. Koska muistin jonkun kehuneen sitä, lainasin sen. Kun aloin lukemaan Mehiläisten historiaa, tajusin miten nopeatempoisia kirjoja olen viime vuosina lukenut. Lunden kerronta tuntui verkkaiselta ja vanhanaikaiselta. Tarina, sympaattiset henkilöhahmot ja yllättävät juonenkäänteet pitivät minut kuitenkin hereillä ja vähitellen koukutuin. Kirjan keskivaiheilla ihastuin Lunden tapaan kertoa tarina. Kirjasta löytyi miktrotason lisäksi myös oivaltavasti upotettu meso- ja makrotaso, jotka puhuttelivat minua eniten. Huomasin kiintyväni sympaattisiin henkilöhahmoihin ja samaistuin varsinkin Williamin tarinaan. Emmekö me kaikki tahdo olla merkityksellisiä? Kirjan loppupuolella lukemisen sijaan koin katsovani dystooppista elokuvaa, kun Lunden kuvailemat maisemat ja kohtalot paloivat verkkokalvolleni. Huomasin miettiväni lastenlasteni tulevaisuutta. Onko heillä sitä?

Lunde kertoo kolmen, eri aikakaudella ja mantereella eläneen, ihmisen tarinan. Pidin siitä ettei näiden henkilöiden välillä ollut kirjailijan alleviivaamaa sidettä vaan siteen etsiminen jäi lukijan kontolle.

Euroopassa 1800-luvun puolivälissä elävä William haluaa jättää jälkensä historian kirjoihin ja saavuttaa elämänsä aikana jotain merkittävää. Sen sivutuotteena hän toivoo saavansa rikkautta ja maallista mammonaa, jonka puutteesta hänen perheensä nyt kärsii. Yritykset kuivuvat kasaan kerta toisensa jälkeen kunnes Williamin poika johdattaa Williamin mehiläisten luokse. Löytyykö mehiläispesästä menestyksen avaimet?

Vuonna 2007 Yhdysvalloissa George pettyy huomatessaan ettei hänen ainoa poikansa olekaan kiinnostunut jatkamaan mehiläistarhaa isänsä jälkeen niin kuin George oli aina kuvitellut. Pojan tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat Georgesta vierailta ja tyhjänpäiväisiltä. Ajatus sukupolvenvaihdoksen epäonnistumisesta huolettaa miestä. Tulevaisuus näyttää synkältä. Maailmalta kuuluu kuitenkin vielä synkempiä uutisia: tarhaajilta on kadonnut mehiläisiä. Jäljettömiin. George luulee tietävänsä mehiläsikadon syyn kunnes hänen hyvin hoidetulla tarhallaan tapahtuu outoja asioita, joita kokenut mehiläistarhuri ei ole nähnyt koskaan aikaisemmin. Jos hän olisi totellut vaimoaan, hänellä ei olisi enää näitä ongelmia... 

Vuonna 2098 Tao elää autioituvassa Kiinassa, mikä ei muistuta lainkaan sitä Kiinaa, minkä me tunnemme. Myös työn merkitys on muuttunut. Sen tarkoituksena ei  ole enää mielihyvän tuottaminen tai itsensä kehittäminen vaan sen avulla yritetään pysyä hengissä. Mehiläiset ovat kuolleet sukupuuttoon jo vuonna 2045 ja niiden puuttuminen on tuonut massiivisia, uusia ongelmia: miten pölytetään viljelykasvit ja hedelmäpuut? Käsityönä se on hidasta, mutta  jonkun on pakko tehdä se. Tao on yksi ihmismehiläisistä. Nälänhädän keskelläkin Tao unelmoi paremmasta huomisesta kunnes häneltä viedään se kaikkein rakkain: oma, ainoa poika. Mutta miksi kukaan ei kerro Taolle mitä hänen pojalleen on tapahtunut? Miksi hän ei saa nähdä poikaansa?

Olen kyllästynyt kirjoihin, joiden tarina sijoittuu eri aikakausille. Niitä on viime aikoina kirjoitettu paljon eikä monikaan niistä ole ollut kovin onnistunut. Lunde on onnistunut siinä mitä moni kirjailija on yrittänyt. Eri aikatasot eivät ime huomiota itseensä vaan tuntuvat tarkoituksenmukaisilta: ne tuovat tarinaan syvyyttä ja perspektiiviä. Tarina kulki jouhevasti aikajanalla, jolle myös lukijan oli helppo asettua.

Lukukokemus oli voimakas. Jäin pohtimaan, mitä minä voisin tehdä estääkseni mehiläisiä katoamasta maapallolta. Voisinko minä omalla toiminnallani hidastaa ilmaston lämpenemistä tai tehoviljelyn haittoja? Onko sillä vaikutusta? Mehiläisten historian myötä vakuutuin, että yksittäisten ihmisten valinnoilla ja teoilla on myös globaaleja vaikutuksia. Esimerkillä on valtava, maailmaa muuttava voima. Luettuani Mehiläisten historian minun ei ole tehnyt mieli syödä enää hunajaa. Säästän sen jatkossa mehiläisten omille vauvoille. Tämän kirjan jälkeen suhtaudun kriittisemmin myös luomutuotantoon ja torjunta-aineiden välttelyyn. Loppujen lopuksi me ihmiset tiedämme luonnosta liian vähän. Me emme voi hallita luontoa. Me emme ole luomakunnan valtiaita. Miten se muuttaisi elämäämme, jos todella ymmärtäisimme tämän? 


Mikä kirja on vaikuttanut sinuun yhtä voimakkaasti? 





Kirjastoauto saapuu kylällemme klo 16. Silloin palautan kirjan takaisin kirjastoautoon ja toivon, että se vaikuttaa seuraavaankin lukijaan yhtä voimakkaasti kuin se vaikutti minuun. 


Lunde, Maja: Mehiläisten historia
2015: Tammi
s. 431 (Mutta älä kauhistu sivumäärää! Tämä oli oikeasti mielenkiintoinen ja nopealukuinen kirja!)
Lainattu kirjastoautosta







sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kirja, joka muutti elämäni

Tästä tulee elämäni henkilökohtaisin kirjavinkkauspostaus. Kirjoitan tämän senkin uhalla, että tämä vaikuttaa negatiivisesti työuraani tai minut leimataan huomionhakuiseksi yhteiskunnan ongelmajätteeksi. 



Jos on käynyt kuoleman portailla, ei pelkää enää mitään. Tai paremminkin: millään ei ole enää mitään väliä. Asiat paisuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa. (En kyllä tiedä onko se hyvä vai huono juttu!)

Haluan kirjoittaa tämän kaiken ennen kaikkea sinulle, jonka läheinen on vakavasti masentunut tai sinulle, jonka maailma on pikku hiljaa hämärtymässä. (Muista: keskellä kaamosta kannattaa kiinnittää huomiota valoon! Lapin tyttö vakuuttaa käsi sydämellä: pimeydessäkin on valoa. Vähän, mutta sitä on.) Toivon, että saat tästä toivoa. 

Minun maailmani hämärtyi pikku hiljaa, varkain. Valehtelisin, jos väittäisin etten huomannut sitä. Ajattelin selviäväni, jos puskisin mustan maiseman halki suomalaisella jääräpäisyydellä ja sisulla. Mikä ei tapa, se vahvistaa joten: "Eteenpäin", sanoi mummo lumessa! Alkuun metodi toimi, erinomaisesti, kunnes viime pääsiäisenä minulta katosi muisti, oikea puoli vartalostani puutui, pääkipu jäi päivittäiseksi seuralaiseksi, kaatuilin ja mikä pahinta: jaksoin vain maata sohvalla. Läheisilleni ehkä pelottavinta oli se, ettei minua saanut aamuisin hereille. 

Menin päivystykseen ja sain rannekkeen kaikkiin huivipuistolaitteisiin. Minulla epäiltiin toinen toistaan vakavampia sairauksia: aivokasvainta, MS-tautia, leukemiaa ja jopa Alzheimerin-tautia, vaikka olen vasta 28-vuotias. Lopulta pääsin yleislääketieteen psykiatrin puheille ja sain pysäyttävän diagnoosin: vaikea masennus. Sain lääkkeet, pitkän sairasloman (jolla olen yhä) ja terapia-ajan yli puolen vuoden päähän (odotan sitä edelleen). 



Olen suorittaja joten kysyin psykiatrilta mitä voisin tehdä odotellessani terapiaa. Hän kehotti aloittamaan joogan. Saman käskyn antoivat myös kaksi eri psykologia, jotka antoivat minulle joulukuussa "ensiapu-terapiaa", jonka avulla pääsin takaisin jalkeille. Lajit, joita olin aiemmin harrastanut, eivät kuulemma tehneet hyvää väsyneelle mielelle.

Olen syntynyt helluntailaiseen perheeseen ja minulle on opetettu, että joogan harjoittaminen on epäjumalanpalvontaa. Minua on peloteltu pahoilla hengillä, jotka voivat joogan myötä muuttaa asumaan ihmisen mieleen ja vartaloon. Vaikka minusta on sittemmin tullut luterilainen, en uskaltanut aloittaa joogaa. Mitä jos se pahentaakin oloani? Kiinnostus jäi kuitenkin kytemään. Kun Atenan kirjakatalogi tipahti postilaatikkoon, huomasin sieltä ensimmäiseksi Rachel Brathenin Yoga Girl-kirjan. Lopulta päätin tilata sen. Halusin ottaa selvää millaista jooga on. 

Luin kirjan. Innostuin. Opettelin tekemään kirjassa esiteltyjä asana-harjoituksia ja ihastuin ja innostuin lisää. Ilmottauduin joogatunnille, vaikka se lohkaisikin kolmasosan opiskelijan kuukauden sairaspäivärahasta. Seuraavalla viikolla tilasin itselleni joogamaton ja joogavyön. Sen jälkeen olen joogannut joka ikinen päivä: aamulla ja illalla. 



Kun tuli aika nostaa masennuslääkkeen annostusta, psykiatri päätti olla nostamatta sitä, sillä näytin kuulemma hyvinvoivalta. Kerroin, että siltä minusta myös tuntuu. (En kehdannut sanoa, että olen saanut takaisin itseni ja elämäni! Hän olisi pitänyt sitä kuitenkin liioitteluna...) Toki paranemisprosessi on vielä pahasti kesken ja kamppailen edelleen päivittäin tiettyjen rajoitteideni kanssa. Mutta: joka päivä on edellistä parempi. Koen etten ole enää sairas vaan toipilas.

Miksi kerron tämän kaiken? Siksi, että tästä kirjasta on ollut oikeasti apua masennuksesta toipumisessa: Brathen, Rachel: Yoga Girl. Löydä tasapaino ja elä täyttä elämää. 

Tämän kirjan myötä rakastuin joogaan ja minusta tuli joogahullu. Joogan myötä innostuin myös uudelleen elämästä ja ennen kaikkea elämisestä. Joogan jälkeen minulla on myös mukava olla kehossani, jaksan tehdä asioita ja hyvän olon tunne puskee tajuntaani kemiallisten lääkehuurujenkin läpi! Se, jos mikä, herättää elämän nälän. Kun olen kokeillut muita liikuntalajeja, olo ei ole ollut lähellekään sama. Jokin taika joogassa siis on!

Brathen ei anna 10 kohdan listaa, jota noudattamalla löydät tasapainon ja kykenet elämään täyttä elämää. Tämä ei ole sellainen kirja. 




Kirja on pikemminkin lajiesittely: tästä joogassa on kyse ja jos haluat kokeilla joogaa, näin pääset alkuun. Samalla Brathen kertoo oman elämäntarinansa ja jakaa oivalluksiaan elämästä. 

"Älä tee kellekään pahaa, mutta älä myöskään hyväksy paskaa kohtelua."

"Lakkasin murehtimasta, mitä muut minusta ajattelevat ja aloin keskittyä siihen, mitä sisimmässäni tunsin."

"Ole kärsivällinen kehoasi kohtaan!"

"Vaikka et pystyisikään näkemään, miten unelmasi toteutuu, keskity siihen ajatukseen, että se kuitenkin toteutuu. Sinun ei tarvitse tietää ennalta jokaista askelta kulkeaksesi eteenpäin."

"Älä juutu ruokavalioihin. Syö sitä, mikä pitää kehosi ja sielusi onnellisena." 

"Keskity siihen, mitä kehosi tekee puolestasi äläkä siihen, miltä se näyttää."

Älä huolestu: Tässä oli vain pintaraapaisu kirjan ajatuksia herättävistä ajatelmista!

Kirja oli myös täynnä täydellisiä valokuvia, missä Brathen poseeraa veistoksellisissa asennoissa henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa. (Kirjan kuvat ovat hyvälaatuisia eivätkä sumuisia ja suttuisia niin kuin näistä ottamistani kuvista voisi päätellä...)



Samalla pieteetillä oli tehty myös kuvasarjat, joissa esiteltiin yksityiskohtaisesti eri asanoita eli jooga-asentoja sekä neuvottiin miten myös aloittelija voi kokeilla niitä turvallisesti. 

Toki Brathen myös jakaa ruoka-ohjeita, mitkä ainakin itse hyppelehdin yli. (Testasin nimittäin yhtä vihersmoothie-ohjetta ja totesin sen olevan liian imelä omaan makuuni!)

Vaikka Brathenilla on minun silmään täydellinen vartalo, Brathen keskittyy jakamaan kehopositiivisuuden ilosanomaa. Hän ei kehota muokkaamaan vartaloa vaan hyväksymään sen, kohtelemaan sitä kunnioittavasti ja nauttimaan siitä. Siksi Brathen on mielestäni myös nuorille tytöille terve esikuva! Olisinpa minä lukenut Brathenin kirjan jo teininä... (Se on tosin mahdottomuus, sillä Brathen on minun ikäinen! En tosin näytä yhtä aikuiselta ja vanhalta, hahhahaa! ;)) 

Jos haluat oppia rakastamaan vartaloasi, lue: Rachel Brathenin Yoga Girl. 
Jos haluat lukea yhden hyvän joogakirjan, lue: Rachel Brathenin Yoga Girl.
Jos haluat tutustua joogaan, lue: Rachel Brathenin Yoga Girl.
Jos haluat löytää uuden liikuntalajin, lue: Rachel Brathenin Yoga Girl.
Jos haluat opettaa tyttäresi rakastamaan vartaloaan, osta hänelle: Rachel Brathenin Yoga Girl.
Jos haluat huikean kauniille nojatuolimatkalle, lue: Rachel Brathenin Yoga Girl.
Jos haluat kertoa läheisille, miksi olet joogahullu, lainaa heille: Rachel Brathenin Yoga Girl.
Jos olet esteetikko, lue: Rachel Brathenin Yoga Girl.

Kirja on hyvin länsimainen joogakirja. Siitä on riisuttu pois itämainen uskonnollisuus. Brathen käsittelee meditaatiotakin ei-uskonnollisesta näkökulmasta. Siksi tämä sopii myös kaltaisilleni uskontoallergikoille! Toki kirjan taustalla vaikuttaa itämaisten uskontojen muovaama filosofia, se on hyvä pitää mielessä.

Varoitan: Ainakin minusta tuli tämän kirjan myötä joogahullu.




Brathen, Rachel: Yoga Girl. Löydä tasapaino ja elä täyttä elämää.
Atena: 2016
s. 163
Arvostelukappale