Sivut

tiistai 13. syyskuuta 2016

Anneli Kanto: Pyöveli

Anneli Kanto oli minulle uusi tuttavuus, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Mene tiehesi äläkä koskaan enää näytä itseäsi oikeille ihmisille.

Jos haluat lukea hyvän ja koukuttavan lukuromaanin, jota ei ole pakko ahmia saman tien loppuun asti, suosittelen tarttumaan Pyöveliin. Viihdyttävän tarinan lisäksi pääset kurkistamaan miten suomalainen yhteiskunta ja oikeusjärjestelmä ovat kehittyneet.

Saksanmaalla ei kukaan tuntisi minua. Voisin aloittaa uuden elämän ja oppia aivan mitä tahtoisin.





On kaksi eri yhteiskuntaluokasta tulevaa nuorta. Kaunis nainen ja komea mies. He kohtaavat ja rakastuvat. Läheisten vastustuksesta huolimatta ihastus roihahtaa rakkaudeksi. Nuoripari tahtoo papin edessä ja vaatimattomasta mökistä tulee heidän koti. He lisääntyvät. Äitiys avaa nuoren naisen silmät: pyövelinpojista kasvaa pyöveleitä eikä hän voisi sitä estää, vaikka haluaisi.

On nuori poika, joka kurottaa kuuseen, mutta kapsahtaa katajaan. Miten sieltä noustaan?

Näiden tarinoiden ympärille kietoutuu kahden miehen kohtalo. Voiko äidin puodin pitäjälle myymä juoksupoika aloittaa elämänsä alusta? Entä mitä tekee mies, jolle hääyönä paljastuu ettei rikkaus tuo onnea eikä rakkaus ole aina aitoa?

Ymmärrättekö nyt miksi rakastuin Kannon tapaan kutoa tarinoita? Samaan teokseen mahtuu koko yhteiskunta. Kirjan edetessä eri värisistä langoista muodostuu vähitellen kaunis seinävaate.

Kanto taitaa historiallisen romaanin lajityypin: hän osaa sekoittaa faktaa ja fiktiota sopivassa suhteessa. Kanto näyttää ja kuvailee, mutta ei selitä, ymmärrä ja kaunistele. 1600-luku ei ole parempi tai pahempi kuin 2010-luku, sen opin. Vaikka tekniikka ja tiede kehittyvät, elämän kipukohdat ja hymyn aiheet pysyvät samoina.

Kun tarpeeksi piinataan, noita tunnustaa, mitä käsketään.

Vaikka Pyöveli oli viihdyttävä, en suosittele sitä herkemmille lukijoille. Kanto ei mässäile väkivallalla, mutta hän ei myöskään peittele pyöveleiden arkea. Kanto kuvaa yksityiskohtaisesti pyöveleiden työtä: kiduttamista, tappamista ja ruumiiden hävittämistä. Myös niitä tilanteita, kun rikollinen ei kuole niin kuin pyöveli ja kansa toivoisi. Samalla Kanto kuvailee miten hyvä pyöveli toimi. Hyvä pyöveli lahjoitti arvokkaan ja miellyttävän kuoleman. Dekkareiden ystäville suosittelen Pyöveliä. Ainakin minä jäin pohtimaan, mikä väkivallassa yhä viihdyttää ja kiinnostaa?

Mitä oppineempi mies on, sitä mielettömämpiä asioita hän pitää totena.

Valitettavasti Pyövelissä kuvattu maailma ei ole kuollut. Euroopan rajoilla on yhä "pyöveleitä", jotka toteuttavat oikeutta samoilla metodeilla kuin 1600-luvun tuomarit ja pyövelit. Se mikä on meille häpeällistä historiaa, on toisille yhä nykypäivää. Siksi Pyöveli on myös hyvin ajankohtainen teos, joka antaa uusia näkökulmia päivän uutisaiheisiin.



Huoruudesta syytetyt naisihmiset ovat aina joutuneet tuntemattoman sotamiehen raiskaamiksi. Eivät halua vetää tuttuja ihmisiä käräjille. 

Ota riski ja lue. Saatat rakastua.

Kerran he olivat luonani, ja minä muistan heidät.

Kiitos lukuelämyksestä Anneli Kanto!

Kursiivit ovat suoria lainauksia kirjasta:

Anneli Kanto: Pyöveli
Gummerus: 2015
s. 387
Lainattu kirjastoautosta






2 kommenttia:

  1. Anneli Kanto oli minullekin Pyöveliä tänä kesänä lukiessani uusi tuttavuus ja varsin mieluinen sellainen. Oikeuden ja moraalin kysymykset, jotka tulivat esiin niin pyövelin kuin tuomarin ammatissa olivat todella mielenkiintoisia. Hieno bloggaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minua myös kiinnosti pyövelinpojan kehityskaari. Kanto osasi hienosti kuvata ihmisen kasvamista ja muuttumista. Pitää lukea Kannon muutkin teokset.

      Poista