Sivut

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Soljander-Halme, Hannele: Lasten oma lauluvuosi

Lasten oma lauluvuosi on laulukirja, joka esittelee kalenterivuoden juhla-, liputus- ja merkkipäiviin kuuluvat uudet ja perinteiset lastenlaulut. (Kirjasta on myös hyvä tarkistaa milloin oli Minna Canthin päivä, Halloween tai satupäivä!)

Vaikka minulle laulettiin lapsena paljon, olen unohtanut monien lastenlaulujen oikeat sanat ja melodiat. Lasten oma lauluvuosi paikkaa nämä muistiaukot. Kirja myös tarjoaa uusia lauluja, joiden avulla voit kertoa lapselle Lapsen oikeuksista, autottomasta päivästä tai yrittäjyydestä. Kirjasta löytyy myös lauluja joiden avulla voi juhlia isovanhempia, nuotioretkiä tai aloittaa satuhetken.



Ilon lisäksi vuodenkiertoon kuuluu useimmiten myös suru. Olisin kaivannut kirjaan lauluja, joiden avulla voisi käsitellä kuolemaa sekä muistella edesmenneitä rakkaita. Olivatpa he sitten läheisiä ihmisiä tai lemmikkejä. (Kaipasin kirjaan myös pottalaulua, jonka avulla voisi viihdyttää potalla istuvaa lasta. Nyt olen joutunut keksimään sellaisen itse... Maailman käsienpesupäivänä (15.10) laulettavaa Pestään!-laulua meillä sitten lauletaankin joka päivä. "Tässä kaksi kättä on. Kädet täytyy pestä! Vettä on ja saippuaa, mikään ei siis estä. Pestään, pestään saippualla pois!")

Ilokseni kirjasta löytyi myös helppolukuiset nuotit ja soinnut, joiden avulla säestäminen onnistui jopa minulta, vaikka edellisestä pianotunnista on aikaa jo kaksikymmentä vuotta! Kirjan takakannessa on myös cd-levy, jonka avulla pääset harjoittelemaan tai laulamaan lauluja pianon säestyksellä. Äänite helpottaa uusien laulujen oppimista. (Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ääniteeltä löytyy vain kaikki uudet ja ennen julkaisemattomat laulut.) Ilahduin myös laulujen kaksi- ja monikielisyydestä. Esimerkiksi Maamme-laulu ja Vid en källa olivat sekä ruotsiksi että suomeksi ja Jaakko kulta-lauluun löytyi myös ruotsin, ranskan, englannin, saksan, viron ja venäjän kieliset sanat!



Tyttäreni on nyt 1v88kk. Hän kaivaa usein pärekorista Lasten oma lauluvuosi-kirjan ja pyytää: "Aua!" Sitten me lauletaan ja ihastellaan Maija Hurmeen kaunista kuvitusta. Kirja soveltuu hyvin alle kaksivuotiaille, mutta yhtä innoissaan siitä on ollut myös kylässä käynyt neljävuotias, eskarilainen ja tokaluokkalainen.

Teos on jatko-osa Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston Lasten oma vuosikirja-teokselle, joka sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2015. Lasten oma laulukirjasta löytyy laulu jokaiselle merkkipäivälle, jonka Lasten oma vuosikirja esittelee. Vaikka molempia teoksia voi toki lukea itsenäisinä teoksina, parhaiten ne toimivat yhdessä.

Tässä oiva lahjavinkki tulevalle kotiäidille, lastentarhaopettajalle tai perhepäivähoitajalle! :)

Lasten oma lauluvuosi
Toimittanut: Hannele Soljander-Halme
Kuvittanut: Maija Hurme
2016: Lasten keskus
s. 120
Arvostelukappale

lauantai 24. syyskuuta 2016

Holmberg, Niillas: Jos itseni pelastan itseltäni ja The Way Back

Miehen syyslomalla suunta oli itsestäänselvä: Inari. Halusin käydä Siidassa ja syödä kunnollista poroa. Kaipasin myös oikeita Lapin maisemia, joita Rovaniemellä ei näe. (Me asutaan etelässä!) Inarista alkaa Lappi, jonka minä miellän Lapiksi. Siellä näkee ja kuulee saamea, joka on mielestäni maailman kauneimpia kieliä. Maisemat ovat maagiset, kuin fantasiakirjasta revityt. Hämmennyn yhä joka kerta: olenko minä tosiaan Suomessa?




Poikkesin myös Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen käsityömyymälässä, Duodji Shopissa. Käsitöiden lisäksi Duodji Shopissa myydään koruja, asusteita sekä saamelaista musiikkia ja kirjallisuutta.

Sieltä löytyi nämä helmet:



Niillas Holmberg on muusikko, runoilija, näyttelijä ja saamelaisaktivisti, joka on julkaissut useita runokokoelmia ja levyjä. Holmberg sai Saamelaisneuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014 teoksesta Amas amas amasmuvvat (Suom. Jottei outo tulisi oudommaksi), joka oli ehdolla myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2015. Holmbergin runoja on käännetty jo yhdeksälle kielelle, vaikka Holmberg on vasta 26-vuotias. Ihailtava saavutus, eikö?

The Way Back on Niillas Holmbergin neljäs, ja ensimmäinen englanninkielinen, runoteos. Teos on kaksikielinen. Samalla aukemalla lukija pääsee lukemaan runon pohjoissaameksi ja englanniksi. Puolet teoksen runoista on kirjoitettu Pohjois-Intiassa, Tiibetiläisessä esittävien taiteiden instituutissa ja puolet Holmbergin kotiseudulla, hänen palattuaan opintomatkaltaan.

Runot ovat helposti ymmärrettäviä, filosofisia ja hyvin koskettavia. Runojen kautta Holmberg vertailee buddhalaista filosofiaa ja saamelaisuutta. Samalla hän pysäyttää hetkiä, jotka kuvaavat oivalluksia ja kokemuksia, jotka syntyivät Holmbergin opiskellessa Pohjois-Intiassa Tiibetiläisessä esittävien taiteiden instituutissa. Näistä hetkistä myös lukija oppii paljon. Runot pysäyttävät pohtimaan ihmissuhteita, globalisaatiota, luontoa ja turismia. The Way Back herättää elämän ja matkustamisen nälän.

Jos itseni pelastan itseltäni on Holmbergin ensimmäinen suomenkielinen runoteos. Teos oli kantaaottavampi ja poliittisempi kuin The Way Back. Ehkä siksi se tuntui myös henkilökohtaisemmalta. Aivan kuin olisin istunut Holmbergin vieressä ja hän olisi lukenut minulle päiväkirjaansa tai olisin selannut valokuvia, joita hän ei koskaan julkaisisi sosiaalisessa mediassa. Samalla mielikuvat ja näkemykset saamelaisuudesta päivittyvät 2010-luvulle. Teos kuvaa herkästi kotiseutuikävää sekä kaupunkisaamelaisuutta. Runot itkettävät, naurattavat ja ravistelevat. Runot herättävät myös pohtimaan saamelaisuuden ja suomalaisuuden välistä (valta)suhdetta ja sitä, millaiseksi se tulevaisuudessa kehittyy. Toivottavasti runoteos ei jää Holmergin ainoaksi suomenkieliseksi runoteokseksi! Minun käsissäni teos on kohta jo nukkavieru. Jos The Way Back herätti elämän ja matkustamisen nälän, Jos itseni pelastan itseltäni on soundtrack, joka jää soimaan päähän ja jota lukiessa tekee mieli jammailla.

Luin itse nämä runoteokset vaivaiskoivikossa, mutta yhtä hyvin näitä voi lukea New Yorkissa tai Oulussa.

Lämmin suositus.

Teokset:

Niillas Holmberg: The Way Back. Poems in Sámi
2016: Francis Boutle Publishers
s. 111

Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni
2015: Palladium Kirjat
s. 80

Ostin molemmat teokset Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen käsityömyymälä Duodji Shopista.



tiistai 13. syyskuuta 2016

Anneli Kanto: Pyöveli

Anneli Kanto oli minulle uusi tuttavuus, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Mene tiehesi äläkä koskaan enää näytä itseäsi oikeille ihmisille.

Jos haluat lukea hyvän ja koukuttavan lukuromaanin, jota ei ole pakko ahmia saman tien loppuun asti, suosittelen tarttumaan Pyöveliin. Viihdyttävän tarinan lisäksi pääset kurkistamaan miten suomalainen yhteiskunta ja oikeusjärjestelmä ovat kehittyneet.

Saksanmaalla ei kukaan tuntisi minua. Voisin aloittaa uuden elämän ja oppia aivan mitä tahtoisin.





On kaksi eri yhteiskuntaluokasta tulevaa nuorta. Kaunis nainen ja komea mies. He kohtaavat ja rakastuvat. Läheisten vastustuksesta huolimatta ihastus roihahtaa rakkaudeksi. Nuoripari tahtoo papin edessä ja vaatimattomasta mökistä tulee heidän koti. He lisääntyvät. Äitiys avaa nuoren naisen silmät: pyövelinpojista kasvaa pyöveleitä eikä hän voisi sitä estää, vaikka haluaisi.

On nuori poika, joka kurottaa kuuseen, mutta kapsahtaa katajaan. Miten sieltä noustaan?

Näiden tarinoiden ympärille kietoutuu kahden miehen kohtalo. Voiko äidin puodin pitäjälle myymä juoksupoika aloittaa elämänsä alusta? Entä mitä tekee mies, jolle hääyönä paljastuu ettei rikkaus tuo onnea eikä rakkaus ole aina aitoa?

Ymmärrättekö nyt miksi rakastuin Kannon tapaan kutoa tarinoita? Samaan teokseen mahtuu koko yhteiskunta. Kirjan edetessä eri värisistä langoista muodostuu vähitellen kaunis seinävaate.

Kanto taitaa historiallisen romaanin lajityypin: hän osaa sekoittaa faktaa ja fiktiota sopivassa suhteessa. Kanto näyttää ja kuvailee, mutta ei selitä, ymmärrä ja kaunistele. 1600-luku ei ole parempi tai pahempi kuin 2010-luku, sen opin. Vaikka tekniikka ja tiede kehittyvät, elämän kipukohdat ja hymyn aiheet pysyvät samoina.

Kun tarpeeksi piinataan, noita tunnustaa, mitä käsketään.

Vaikka Pyöveli oli viihdyttävä, en suosittele sitä herkemmille lukijoille. Kanto ei mässäile väkivallalla, mutta hän ei myöskään peittele pyöveleiden arkea. Kanto kuvaa yksityiskohtaisesti pyöveleiden työtä: kiduttamista, tappamista ja ruumiiden hävittämistä. Myös niitä tilanteita, kun rikollinen ei kuole niin kuin pyöveli ja kansa toivoisi. Samalla Kanto kuvailee miten hyvä pyöveli toimi. Hyvä pyöveli lahjoitti arvokkaan ja miellyttävän kuoleman. Dekkareiden ystäville suosittelen Pyöveliä. Ainakin minä jäin pohtimaan, mikä väkivallassa yhä viihdyttää ja kiinnostaa?

Mitä oppineempi mies on, sitä mielettömämpiä asioita hän pitää totena.

Valitettavasti Pyövelissä kuvattu maailma ei ole kuollut. Euroopan rajoilla on yhä "pyöveleitä", jotka toteuttavat oikeutta samoilla metodeilla kuin 1600-luvun tuomarit ja pyövelit. Se mikä on meille häpeällistä historiaa, on toisille yhä nykypäivää. Siksi Pyöveli on myös hyvin ajankohtainen teos, joka antaa uusia näkökulmia päivän uutisaiheisiin.



Huoruudesta syytetyt naisihmiset ovat aina joutuneet tuntemattoman sotamiehen raiskaamiksi. Eivät halua vetää tuttuja ihmisiä käräjille. 

Ota riski ja lue. Saatat rakastua.

Kerran he olivat luonani, ja minä muistan heidät.

Kiitos lukuelämyksestä Anneli Kanto!

Kursiivit ovat suoria lainauksia kirjasta:

Anneli Kanto: Pyöveli
Gummerus: 2015
s. 387
Lainattu kirjastoautosta