Sivut

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Sara Saarela: Kanssasi en tarvinnut sanoja

En muista milloin viimeksi olisin lukenut kirjan, joka on kirjoitettu preesensissä. Nyt luin.

Samalla keksin Sara Saarelalle uuden ammatin: runoilija. Vaikka Saarela on taitava tarinankertoja, runous voisi olla hänen vahvin lajinsa. Runojen kautta hänen herkkä ja kukkiva kieli pääsisi oikeuksiinsa. Tämä on toki vain minun, yksittäisen lukijan, mielipide. Vauhtiin päästyäni keksin hänelle myös toisen ammatin: sosionomi. Toivon, että hän menisi työskentelemään huostaanotettujen nuorten jälkihuoltoon. Hänellä olisi paljon annettavaa myös siellä.

Kevään ja kesän aikana olen lukenut vain synkkiä kirjoja. Kun ongin postilaatikosta Saarelan kirjan, parahdin. Jaksaisinko lukea enää kuolemasta? Muuttolaatikoiden keskellä avasin kirjan ja yllätyin positiivisesti. Vakavasta aiheesta huolimatta kirja oli valoisa kuin kesäpäivä!


1920-luvulla rakennettu hirsitalo. Tuohon taloon kannoin yöpöytäni. 
Paikkakunta pysyy samana, samoin asuinkumppanit.
Vain työmatka pitenee ja lähikirjasto vaihtuu kirjastoautoksi.


Saarelan kieli lumosi.

Kanssasi en tarvinnut sanoja kertoo sisarusten Mimmin ja Pihlan tarinan. Pihla on johtaja, Mimmi seuraa. He ovat varttuneet sijaisperheessä, jossa heitä ei ole osattu rakastaa. Sisäinen ahdistus kasvaa masennukseksi, jota lääkitään eristäytymisellä ja siskon läsnäololla. Siskon rakkaus ei aina riitä. Pihla tekee itsemurhan ja jättää Mimmin yksin. Isosiskon masennus tarttuu. Mimmikin haluaa kuolla. Poikaystävä ja sijaisvanhemmat katsovat vierestä voimattomina, kun Mimmi katoaa kuoreensa.

Synkkä aihe ja kepeä kerronta loivat mielenkiintoisen ja koukuttavan kontrastin, joka piti jännitettä yllä. Välillä toki mietin lipsahtiko kevyt, runollinen kerronta jo tekopirteyden puolelle? Toisinaan kaipasin rouheampaa, jopa rujoa, kieltä, mikä sointuisi kirjan teemaan paremmin.

Jukka Pojan sanoin: Maisema herättää jumalanpelkoo.
Olen niitä nuoria aikuisia, jotka hinkuvat kaupungista maalle.
Kanssasi en tarvinnut sanoja on moniulotteinen kasvutarina, jossa etsitään minuutta sekä rakennetaan maailmankuvaa ja omia uskomuksia. Saarela pohtii kirjan päähenkilöiden kautta myös hyvin filosofisia kysymyksiä: Miksi minä olen olemassa? Kuka minä olen? Minne ihminen menee, kun hän on kuollut? Onko kuoleman jälkeen elämää? Vaikka Saarela on pastori, hän ei anna valmiita vastauksia vaan antaa koordinaatit polun päähän, jonka varrelta voi itse löytää vastaukset.

Sara Saarela on 2010-luvun Eila Payne tai Jukka Mäkinen. Samalla intensiteetillä hän maalaa kuvan kristinuskosta. Jos olet epävarma mihin luterilainen oikeastaan uskoo, lue Saarelan Kanssasi en tarvinnut sanoja. Kirjasta välittyy armo ja Jumalan rakkaus, joka kantaa myös kuoleman tuolle puolen. Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan ja pohdit missä hän on nyt, lue tämä kirja.

Kanssasi en tarvinnut sanoja ei saarnaa eikä sen painopiste ole hengellisyydessä. Kirjan voi lukea, vaikka karttaisit uskonnollista kirjallisuutta. Jos et ole koskaan lukenut kristillistä kirjaa, kannattaa ehkä aloittaa Sara Saarelasta. Hän on genren outo lintu. Positiivisella tavalla. Toivon, että Saarela laajentaisi tuotantoaan myös kristillisen genren ulkopuolelle. Veikkaan, että hänelle kävisi samoin kuin Juha Tapiolle vuosia sitten. Hänen ura saisi uuden nosteen ja hän valloittaisi (loppujenkin) suomalaisten lukijoiden sydämet.

Viimeinen sivu yllätti ja kostutti silmät. Piti mennä ulos ja kävellä metsään. Tirauttaa pieni itku ja huutaa ääneen. Tunne oli tismalleen sama kuin luettuani Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää.

Mutta kenelle tätä suosittelisin? Sijaisvanhemmille tai sijaisvanhemmuuteen valmistautuville. Ehdottomasti. Teidän pitää lukea tämä kirja.



Saarela, Sara: Kanssasi en tarvinnut sanoja

Kharis: 2016
sivuja 125
Arvostelukappale 


4 kommenttia:

  1. Sara Saarela on vienyt minun sydämeni. Nimeä minut uudelleen oli vieläkin järkyttävämpi kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettele! En ollut aiemmin lukenut Saarelaa, mutta nyt pitää ehdottomasti lukea läpi hänen koko tuotanto. Maaginen lukukokemus.

      Poista
  2. Sara on mahtava, niin monella eri tavalla. Kannattaa varata kaikki kirjat jonoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, erilainen kuin muut kirjailijat Suomessa. Aion ehdottomasti lukea hänen aiemmin kirjoittamansa kirjat. Toivottavasti hänen uransa olisi pitkä ja tuottoisa!

      Poista