Sivut

torstai 19. toukokuuta 2016

Katri Rauanjonki: Jonain keväänä herään

Tunnustan sen heti: En kykene olemaan nyt puolueeton. Katri Rauanjoki on ollut äidinkielenopettajani. Totta kai kirja on pelkkiä superlatiiveja! Mikä oppilas on arvostelemaan opettajaansa? Jo silloin Katri oli idolini ja kunnioitukseni vain syveni tämän kirjan myötä. Respect!




Odotin kirjalta paljon. Rauanjoki oli vaativa, mutta hauska opettaja. (Hän opetti meille mm. villasukan neulontaohjeen avulla miten rakennetaan tasapainoinen essee. Olenkin aina ylpeillyt osaavani neuloa verbaalisia villasukkia!) Siksi odotin hänen kirjaltaan paljon, mutta samalla pohdin kirjoittaako hän niin kuin opettaa? Entinen oppilas-opettaja-suhde vaikutti myös lukukokemukseen. Tahtomattani vertailin Kerttua ja Katria toisiinsa ja mietin mitkä tapahtumat ovat tosia ja mitkä eivät. Näin rehtorissa entisen rehtorini piirteitä. Onneksi luin Rauanjoen haastattelun Me Naisista vasta, kun olin sulkenut kirjan kannet. Muuten olisin saattanut pitää Kerttua Katrina, vaikka Kertun tarina onkin fiktiivinen.

Jonain keväänä herään kertoo Kertusta, joka on aikuisenakin tunnollinen kympin tyttö. Hän haluaa tehdä kaiken oikein: opettajana, äitinä, vaimona, tyttärenä ja siskona. Kollegan hilpeää eläkejuhlaa seuraa pimeys, joka uuvuttaa Kertun. Kerttu alkaa haaveilemaan itsemurhasta.




"Minulla oli aika lääkärille. Työterveys oli huolestunut ja päättänyt suoda minulle audienssin. Ensin tietysti määrättiin lääkkeet, sitten mahdollisesti keskusteluapua. Helppousjärjestys."

"Oli muotia olla uupunut. Niin ainakin ajatteli parikymppinen työkaveri, joka sirkutti pullaa nokkaansa ahtaen, että "Mulla on niin kauhee depis". Ja muut nyökyttivät kuin kaula olisi korvattu vieterillä. Oli se niin kauheeta, hirveetä, kamalaa. Lehmä. Minä olin tehnyt kaikkeni." 



Masentuminen ei ole äkillinen tapaturma vaan salakavalasti hiipivä prosessi, joka himmentää valon ihmisen elämästä. Rauanjoen kuvaus masentuneen arjesta ja masentumisen kokemuksesta on uskottava. Samalla hän ripottelee pullanmurusia metsään, jotta myös lukija löytää paluureitin synkästä metsästä, jonne kirjan sivut vievät. Kirja viihdyttää ja itkettää, mutta myös valaa toivoa paremmasta huomisesta. Se on silta, joka yhdistää masentuneiden ja terveiden maailmat ja mahdollistaa kohtaamisen. Kepeä kieli ja hersyvä huumori tekivät lukukokemuksesta kevyen, vaikka aihe on vakava ja synkkä.

Jonain keväänä herään on terävä ajankuva, mutta myös kokemusperäinen raportti masennuksen hoidosta 2010-luvulla. Se on ylistyslaulu terapialle, lääkehoidolle ja läheisten ihmisten tuelle. Mutta hyvälläkin kirjalla on kääntöpuolensa. Paikoitellen kirja oli hieman naiivi. Lääkkeet ja terapia näytettiin vain positiivisessa valossa. Kuitenkin osa masennuslääkkeistä voi jopa lisätä itsemurhariskiä. Resurssien kaventuessa jonot pitenevät ja Kela-korvausten leikkausten jälkeen osa masentuneista ei pääse terapiaan, vaikka he tarvitsisivat sitä. Rauanjoki kertoo näistä ongelmista Me Naisten haastattelussa, mutta olisin toivonut, että hän olisi käsitellyt niitä myös Kertun kautta. Rauanjoki olisi kyennyt siihen. Samalla terävällä kynällä, jolla hän tökki täydellisen naisen puutteita ja työelämän kipukohtia.



"Masentaako tuo kirja?", hyvä ystäväni kysyi, kun hehkutin hänelle kirjaa.
"Ei", vastasin rehellisesti. "Päinvastoin!"

Pohjoisen ihmisenä minua lämmitti osuva valon kuvaus. Pohjoisen ihmisillä on erityinen suhde valoon. Täällä valosta puhutaan paljon, sillä valon voimakkaat vaihtelut vaikuttavat ihmisiin. Sitä on joko liikaa tai liian vähän. Taidokkaan valon kuvauksen vuoksi toivon, että Jonain keväänä herään käännetään englanniksi, espanjaksi ja ranskaksi. Se on taatusti avartava ja eksoottinen lukukokemus ihmisille, jotka saavat nauttia tasaisesta valosta läpi vuoden!

Jos olisin sinä, lukisin tämän kirjan.

Saa nähdä saanko kohta sähköpostin, jossa on osoitettu punakynällä kaikki kirjoitusvirheet! ;)


Mitä te muut olette pitäneet tästä kirjasta?



*****

Rauanjoki, Katri: Jonain keväänä herään (Atena 2016)
Arvostelukappale, iso kiitos luottamuksesta!
Sivuja: 248 


Helsinki Lit vs. Pariisi

En päässyt Helsinki Lit-kirjallisuusfestivaalille, sillä olin ajattelemattomasti varannut lennot Pariisiin juuri viime viikonlopuksi. Typerä minä.

Sen sijaan olen fiilistellyt tapahtuman antia hyvän ystäväni Tiinan uunituoreesta vlogista:

https://www.youtube.com/watch?v=zS9vv2GrFGE

https://www.youtube.com/watch?v=QSH8x5QXRo4

Tiina on aloitteleva kirjatubettaja, mutta hän pitää myös Pikun kirjablogia. Ehdottomasti seuraamisen arvoinen tyyppi! Arvostan innovatiivisia ihmisiä, jotka tekevät eivätkä vain puhu. Tiinan kaltaisten ihmisten seurassa on inspiroivaa viettää aikaa! Siksi minua ei ole täällä paljon näkynyt ;)

Pitää varmaan navigoida Yle Areenaan ja katsoa sieltä pari Helsinki Lit-jaksoa. Ensi vuonna tiedän minne suuntaan...

Ei sillä. En kyllä kadu Pariisin reissuakaan! Pohjoisen tytön oli terveellistä käydä Lapin rajojen ulkopuolella - oli sielläkin näköjään elämää! Ihmeellistä.






Ääneni jäi Pariisiin. Jos törmäätte siihen, käskekää se kotiin! Sille olisi täällä tarvetta.




Huomenna arvostelen äidinkielenopettajani kirjan. Saa nähdä mitä siitä tulee... Joten ystävät rakkaat, pysykäähän hollilla!