Sivut

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Saarna kuvakirjoista

Sanotaan ettei suutarin lapsilla ole kenkiä.



No, ainakin kirjabloggaajan lapsella on pärekorillinen lastenkirjoja! (Sinne päätyvät myös isin Retki-lehdet ja äidin ammattiyhdistys-lehdet!) Mies nikkaroi parhaillaan astiahyllyä. Astioiden sijaan aion asetella hyllyyn lastenkirjat.

Meidän perheessä eletään nyt kuvakirjojen kulta-aikaa. Niitä paijataan, katsotaan, paiskotaan, syödään, nuollaan ja järsitään.  Samalla kasvaa äidin pinna ja yleissivistys. (Ai tältä näyttää lumihanhi!) Kotikutoisen empiirisen tutkimukseni perusteella voin vakuuttaa, että parhaimmat kuvakirjat tulevat Iso-Britanniasta. Kummallista kyllä, käteeni on osunut hyvin vähän suomalaisia kuvakirjoja. Ilmeisesti kustantajat luottavat kuvakirjoissa käännöskirjallisuuden voimaan.

Kun tytär valitsee ja tuo luettavaksi kirjan, se on lähes poikkeuksetta Katso ja kosketa-sarjan Värit-kuvakirja (Gummerus 2013). Neiti sai kirjan syntymäpäivälahjaksi tädiltään. Nyt kirjasta on tullut maailman rakkain esine.



Kuvakirjoilta vaaditaan paljon ja siksi toivon ettei niitä tehtäisi hutiloiden. Ensinnäkin, niiden pitää kiinnostaa sekä lasta että vanhempaa. Jos kirja ei ole kiinnostava, vanhempi ei lue sitä lapselle. Toiseksi, niiden pitää olla kevyitä ja sopivan kokoisia, jotta vauva tai taapero jaksaisi niitä käsitellä. Kolmanneksi, niiden pitää kestää pienen ihmisen raju rakkaus. Moni kuvakirja ei kestä.



Katso ja kosketa-sarjan Värit-kuvakirja saa minulta monta kiitosta ja plussaa. Kuvitus on kaunista, harmonista ja yllättävää. Kuviin oli liitetty erilaisia materiaalipintoja, joita lapsi saa koskettaa ja tunnustella. Pidän paljon kuvakirjojen nykytrendistä, jossa kuvakirjoihin on liitetty erilaisia materiaalipintoja. Niitä on kiva itsekin sivellä! Erilaisia materiaalipintoja hivelemällä lapsi oppii adjektiivien merkityksiä. Tältä tuntuu kiiltävä, untuvainen ja kimalteleva... Ei mikään vähäpätöinen seikka kielen oppimisen kannalta!

Monesta muusta kuvakirjasta poiketen Värit-kuvakirjassa oli yksittäisten sanojen sijaan yksinkertaisia lauseita. Pieni asia, mutta tämän piirteen ansiosta kirja erottuu edukseen kuvakirjojen merestä! Olen huomannut, että lapsi jaksaa tutkia kuvia kauemmin, kun aikuinen lukee kuvaan liittyvän tekstin. Muista tämä, jos teet joskus kuvakirjan.



Harmittavan monessa alle kaksivuotiaalle suunnatussa lastenkirjassa teksti typistyy pelkkien sanojen tai itsestäänselvien lauseiden tasolle. Jos kuvassa on punainen ilmapallo, on tylsää, jos kuvan alla lukee pelkkä punainen ilmapallo. Miksi tekstit eivät voisi koostua hauskoista sanaleikeistä, riimittelevistä loruista ja näiden leikkiohjeista? Nyt kuvakirjat näyttävät olevan samalla sabluunalla puristettuja, tusinatavaraa.

Vuoden 2014 äitiyspakkauksen mukana tuli Elina Pullin ja Terese Bastin Loruttele sylitellen-kuvakirja (Sanoma Pro Oy) ja siitä moni kuvakirjojen tekijä ja kustantaja voisi ottaa mallia.  Vaikka kuvat ovat pääosassa, sivulle on mahtunut aina pieni loru. Valtaisasta hekotuksesta päätellen meidän neiti näyttää nauttivan loruista paljon! Toivoisin, että äitiyspakkauksen Loruttele sylitellen-kuvakirjan kaltaisia kuvakirjoja olisi enemmän! Voisiko vaikka joku tuleva Taiteiden kandidaatti tehdä sellaisen osana kandidaatin tutkielmaa? Alle parivuotiaita lukijoita ei kannata aliarvioida. Myös he näyttävät ymmärtävän tekstin ja erityisesti tekstin rytmin päälle. 

Aamen. Kuvakirja-saarnani on päättynyt.



Jos etsit lahjaa vauvalle tai yksivuotiaalle, tässä erinomainen lahjavinkki: 

Katso ja kosketa-sarja. Värit. Gummerus 2013. 

Kun vanhempien rahat kuluvat yhdistelmävaunuihin, turvakaukaloon, kylpyammeeseen, pinnasänkyyn ja syöttötuoliin, harvalla riittää euroja lastenkirjoihin. Siksi kirjalahjat tuntuvat erityisen arvokkailta!

*****