Sivut

tiistai 16. helmikuuta 2016

Joris Luyendijk: Rahan ruhtinaat

Tiivistän pitkän arvosteluni kuuteen sanaan: menetät paljon, jos et lue tätä.

Tässä pidempi versio:

Pidän kirjojen sivistävästä sivuvaikutuksesta. Tässä suhteessa olen hieman vanhanaikainen. Siksi tartuin Joris Luyendijkin Rahan ruhtinaisiin. Nyt tiedän finanssimaailmasta kaiken! (Se oli vitsi.)





Luyendijk on kirjoittanut selkokielisen matkaoppaan finanssimaailmaan. (Meille ummikoille, jotka emme tiedä finanssimaailmasta juuri mitään.) Kirja oli enemmän kuin matkaopas. Minusta tuntui, että Luyendijk oli minua vastassa jo Heathrow'n lentokentällä (koska Euroopan finanssimaailman keskus on Lontoo), tarttui käteeni ja johdatteli minut lempeästi suoraan finanssimaailman ytimeen. Matkalla hän kertoi kupletin juonen, esitteli keskeisimmät henkilöhahmot ja avasi näytökseen upotettua symboliikkaa. Jos en heti jotain ymmärtänyt, hän oli kärsivällinen ja selitti asian uudelleen. Kiitos, Joris Luyendijk.

Luyendijk oli itsekin ummikko. Hän on hollantilainen toimittaja ja antropologi, joka lähti brittilehti The Guardianin toimeksiannosta tutkimaan rahan liikkeitä ja vuoden 2008 romahduksen syitä ja seurauksia. Onko rahoitusmaailma yhteiskuntamme ytimessä tikittävä aikapommi, joka voisi räjähtää ja suistaa raiteiltaan koko yhteiskuntajärjestyksemme? Samaan aikaan Luyendijk aloitti blogin, jossa hän tarkasteli näitä kysymyksiä sekä selitti ummikoille rahoitusmaailman toimintaperiaatteita ja lainalaisuuksia.

"Katso ympärillesi: säästöt osuvat yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin, kun pankkiirit maksavat itselleen taas järjettömän suuria bonuksia, jopa niissä pankeissa, jotka ovat olemassa vain valtion tuen ansiosta."

Tunnen todella hyvin nämä yhteiskunnan haavoittuvimmat ryhmät. Kun valmistun, työskentelen heidän parissaan. Tällä hetkellä olen osa heitä. Siksi tartuin tähän kirjaan. Halusin tietää enemmän maailmasta, joka kuulostaa korvissani sadulta:

"Ihmiset saattavat ihmetellä, miten joku voi tulla toimeen, jos hän saa 125 000 puntaa vuodessa plus 300 000 euron bonuksen. He ovat ihan tosissaan. Pankissa työskentely vaikuttaa ihmisiin. He muuttuvat."

Välillä rahasummat sekoittivat pääni. Niitä oli hankala käsittää. Käsittämistä vaikeutti myös puntien ja eurojen rinnakkain esiintyminen. Rypistin usein kulmiani ja mietin: puhutaanko nyt euroista vai punnista?

Luyendijk tutki ja havainnoi finanssimaailmaa kuin antropologi. Juuri se teki kirjasta mielenkiintoisen. Rahan ruhtinaat oli pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta. Luyendijk sai rahamaailman kuulostamaan eksoottiselta saariryhmältä, Cityltä, joka sijaitsee keskellä Tyyntä Valtamerta. Hän oli tutkija, joka tarkkaili ja teki havaintoja Citysta. Luyendijk otti selvää mikä on City, millainen se on ja miten se toimii ja miksi. Citylaiset olivat puolestaan heimo, jota Luyendijk tarkasteli ja havainnoi. Hän opetteli citylaisten kielen, kulttuurin, maailmankuvan ja tavat. Sen jälkeen hän tallensi oppimansa ja koko oppimismatkansa Rahan ruhtinaisiin.

"Kyse on suljetusta järjestelmästä, joka johdattaa yhä kauemmas todellisuudesta. Jos tienaa 100 000 puntaa kuukaudessa, ei jää juuri mitään yhteistä ulkopuolisten kanssa."

"Eivät minun asiakkaani (finanssimaailman ytimessä työskentelevät pankkiirit) ole pahoja ihmisiä. He ovat ihmisiä, jotka eivät enää ajattele hyvän ja pahan termein. He ovat ammattilaisia." 

"Kuvittelin, miten jossakin vaiheessa minulla olisi poika tai tytär, joka kysyisi: 'Isi, mitä sinä teet työksesi?' Mitä voisin vastata? 'No, kulta, isi huijaa muita ihmisiä.'"

Kirja on varmasti kova luu purtavaksi heille, jotka jo tietävät rahamaailmasta paljon tai luottavat markkinoihin ja kapitalismiin. Luyendijk nimittäin paikantaa finanssimaailman sokeita pisteitä sekä kyseenalaistaa finanssimaailman toimintakulttuurin. Samalla hän osoittaa vääriksi väitteitä, joita olemme tottuneet kuulemaan pankkien johtajilta televisiohaastatteluissa. Esimerkiksi vuoden 2008 rahoituskriisi voi tapahtua uudelleen - ja vielä entistä pahempana. Pankinjohtajat uskottelevat muuta. Luyendijk maalaa kuvan miltä maailma näyttäisi romahduksen jälkeen. Kuva paloi verkkokalvoilleni ja valvoin sen jälkeen pari yötä.

"Vuoden 2008 romahdus oli 'rampauttanut' läntisen maailman ja me kärsimme sen seurauksista vielä ainakin kymmenen vuotta. Se oli valtava juttu ja niin voi käydä uudelleen. Tiedän, että muutaman vuoden päästä joku fiksu strukturoija jossakin keksii tavan kiertää uusia sääntöjä. Luoja tietää, mitä silloin tapahtuu."

Ote on eräästä Luyendijkin tekemästä haastattelusta. Haastateltava oli tienannut viimeisinä työvuosinaan rahoitusalan ytimessä noin 800 000 puntaa vuodessa. Se on summa, jota minun on hankala hahmottaa. Säästötililläni on vain kolmekymmentä senttiä, käyttötililläni muutama satanen. Silti en ole tälle(kään) finanssihaille kateellinen. Heillä on rahaa, mutta ei aikaa ja voimia viettää aikaa rakkaidensa kanssa.

"Sinua kohdellaan kuin olisit korvaamaton, ja heti kun pankki tarvitsee sinua, sinun on jätettävä kaikki muu kesken. Toisaalta sinut voidaan koska tahansa irtisanoa. Silloin pankki tulee kyllä toimeen ilman läsnäoloasi." 

Sanat, joilla Luyendijk kuvaa citylaisten arkea ja ihmissuhteita, tuovat mieleen Kaurismäen elokuvat. Tunnelma ja ihmiskohtalot ovat hyvin samankaltaisia.

Kun lopetin kirjan, kiitin Luojaa, että tuloni ovat köyhyysrajan alapuolella. Jos pitäisi valita rakkaus tai lihava tilinauha, tiedän kumpaan tarttuisin ja takertuisin.

*****


Arvostelukappale. Kiitos Atena!
Sivuja 266.
Erityiskiitos Mari Janatuiselle. Vaikea aihe, erinomainen suomennos. Nostan hattua!
Kursivoidut lainaukset ovat suoria lainauksia kirjasta. 

EDIT: Tämän kirjan myötä korkkaan Helmet-lukuhaasteen! Kohta 49 luettu. Elämäni ensimmäinen lukuhaaste. Josko tämän saisin suoritettua taapero kainalossa :)