Sivut

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Eliisa Selkomaa: Lupaus

Viime vuonna halusin lukea hyvän joulutarinan ja kirjan, joka kertoisi joulun kristillisestä merkityksestä. Näin mainoksen ja kirjasta tuli päähänpinttymä. Ei joulun pyhiä ilman Eliisa Selkomaan Lupausta. Harmi vain, ettei sitä löytynyt mistään, vaikka etsin sitä kissojen ja koirien kanssa hiki hatussa! Lopulta tilasin sen suoraan kustantamon kirjakaupasta. Kristilliset kirjat on tilattava suoraan kristillisiltä kustantamoilta, sen opin. Nyt tiedän, ettei niitä saa muualta!

Onneksi kirja oli hikikarpaloiden vuodattamisen väärti ja toi joulun. Toisin kuin muut lukemani kristilliset kirjat, Lupaus koukutti, kieli lumosi, juoni oli kauniisti punottu ja yllättävä. En säälinyt vaan viihdyin. Pidin paljon kirjan huumorista ja aidon oloisista henkilöhahmoista. Mikä parasta: tarinan imu kesti päätepisteeseen saakka.


Minun ei tarvinnut pohtia onko Raamatun joulutarina totta vai satua. Minä elin sen. Raamatun odottaviin naisiin oli helppo samaistua: tunsin kipeät supistukset ja vauvan potkut, ihon kuumuutta viilentävän tuulen ja maistoin raikkaan, juuri kaivosta nostetun, juomaveden. Vieläkin, toisen lukukerran jälkeen, olen hämmentynyt lukukokemuksen voimakkuudesta. Miten lukukokemus voi olla näin elävä?

Lupaus kertoo kahden naisen, Elisabetin ja Marian, tarinan. Samalla se antaa äänen, kasvot ja tunteet Raamatun jouluevankeliumeista tutuille naisille. Tarinalla on hyvin inhimmillinen ja universaali kehys: kaksi odottavaa äitiä, jotka pohtivat syntymättömän lapsensa erityisyyttä ja tulevaisuutta, pelkäävät synnytystä ja haaveilevat lapsensa ensimmäisestä hymystä. Kuten ketkä tahansa äidit.

Elisabet ja Maria elävät kaukana toisistaan yhteisöissä, jotka eivät odota heidän tulevan raskaaksi. Maria on kihloissa ja hänen oletetaan olevan vielä neitsyt. Elisabet on vuosikymmenien ajan yrittänyt tulla raskaaksi, mutta tuloksetta. Nyt hän on jo iäkäs ja haudannut haaveensa biologisesta perillisestä. Pian naisten läheiset huomaavat naisten pyöristyvät vatsakummut. Kuukausien edetessä raskausuutinen leviää koko yhteisöön. Huhut lähtevät leviämään: Oletko kuullut, että Elisabet ja Maria odottavat kumpikin lasta ja he kuulemma väittävät ettei lapsi ole saanut alkuaan miehen siemenestä vaan Jumalan lupauksesta, korkeimman voimasta? Voiko se olla totta? Ovat taineet menettää lopullisesti järkensä! Hehän nyt ovat olleet aina tuollaisia... Outoja.

Elisabet tanssii ilosta ja ylistää Jumalaa, mutta Mariaa pelottaa. Kivitetäänkö hänet, kun hän on tullut raskaaksi avioliiton ulkopuolella? Miksi kukaan muu ei usko lapsen saaneen alkuaan yliluonnollisesta ihmeestä, Jumalan lupauksesta? Miksi Joosefkaan ei usko hänen odottavan messiasta?

Molempien naisten mielissä kaihertaa vuoroin epäilys ja vuoroin varmuus. Kävikö minun luonani todella enkeli vai kuvittelinko minä vain? Ehkä se oli unta. Ei kai tämä lapsi... Jos tämä on totta, mitä sitten?

Raamattu kertoo Uuden Testamentin keskeisimpien henkilöiden äideistä vain vähän. Elisabet ja Johannes ovat jääneet perinteisesti Marian ja Jeesuksen varjoon. Mielikuvat Elisabetista ja Mariasta ovat hyvin kiiltokuvamaisia ja pyhiä. He ovat pikemminkin jumalolentoja kuin ihmisiä. Selkomaa ei tyydy alleviivaamaan opittuja mielikuvia vaan raaputtaa esiin myyttisten äitihahmojen arkisen ja inhimmillisen puolen ja jopa ateistiset ajatukset. Pelot, särmät, epäuskon ja epävarmuuden. Odotusajan epämielyttävyyden ja ilot. Läpikotaisin tuttu jouluevankeliumi saa aivan uuden näkökulman. Ai tästäkö se kertookin? Siksikö sitä luetaan, joka joulu?

Selkomaan esikoisteos Lupaus, on historiallinen romaani, johon uskon tarttuvani uudelleen. Jo sen huumorinkin vuoksi. Lupaus ei anna selityksiä, syitä, saarnaa tai tarjoa ehdotonta totuutta vaan kertoo kristillisen joulutarinan. Lukijalle tulee tunne, että näinhän se on voinut kenties olla. Lupauksen myötä ainakin meidän pirttiin laskeutui aito jouluinen tunnelma: käsin kosketeltava rauha, ilo ja onni, joiden lähde tuntuu olevan jossain tuonpuoleisessa.

*****

Aikamedia, 2014.
Tilattu kustantajan verkkokaupasta.
Sivuja 176, lyhyet luvut.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että löysit kirjan. Itsekin pidin kirjasta ja sen dialogimaisesta tavasta lähestyä aihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, taitavasti rakennettu tarina! Eliisa Selkomaalta on ilmeisesti ilmestynyt toinenkin kirja? Siihen pitäisi tutustua myös.

      Poista