Sivut

torstai 26. marraskuuta 2015

Linda Liukas: Hello Ruby. Maailman paras koodisatukirja!

Edellisen postauksen jälkeen Kemijoessa on virrannut paljon vettä. Epävirallinen ja ääneen lausumaton äitiysloma kirjablogista teki hyvää. Monillakin eri tavoilla. Mutta nyt olen takaisin blogistaniassa ja pusken jälleen eteenpäin kuin höyryjuna!

Äitiysloman aikana löysin Linda Liukkaan luoman Hello Ruby-hahmon ja rakastuin.

Tänä vuonna minulla onkin vain yksi joululahjavinkki, jota hehkutan:



Olen pahoillani kuvien huonosta laadusta. Järjestelmäkamerani sanoi itsensä irti enkä ole vielä ehtinyt hankkia uutta. Kamerasuosituksia otan vastaan!

Mutta kameroista takaisin kirjoihin:

Kirjaa on markkinoitu tytöille suunnattuna koodauskirjana. Mainoslauseiden takana on ollut Liukkaan oma ajatus ja haave: innostaa tyttöjä innostumaan ohjelmoinnista ja saada miehiselle alalle lisää naisia. Tästä huolimatta kirjaa voi lukea myös pikku pojille. Vaikka päähenkilö onkin tyttö, kirjasta löytyy lukuisia hahmoja, joihin pikku pojankin on helppo samaistua. Ainakin omassa lähipiirissäni kirja on kulunut tasaisesti niin tyttöjen kuin poikienkin käsissä.

Löysin kirjan: Ylen Aamu-tv:n Aamun kirja-ohjelman kautta. Heti ohjelman loputtua kävin ostamassa kirjan itselleni tyttärelleni Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kenelle suosittelisin: 5-12-vuotiaille lapsille. Ikäsuositukset ovat toki viitteellisiä.  Itse asiassa meidän 10 kk ikäinen neiti selailee kirjaa päivittäin... 



Ennakko-oletus: Kun olin ala-asteella, atk-opettajani ei osannut kertoa miten tietokone toimii. Muistan elävästi hänen äänensävynsä, kun hän naurahti: "Älkää sitä miettikö! Ei teidän tarvi tietää. Riittää ku osaatte vain käyttää sitä!" Onneksi maailma on muuttunut noista ajoista paljon. Mutta tunnustan jo nyt: en tiedä koodaamisesta yhtään mitään. Siksi olinkin innoissani: tämän satukirjan avulla oppisin vihdoin miten koodataan, koodaamisen koko perusidean, ja osaisin kertoa tyttärelleni miten tietokone toimii! Tai sitten en.
             Myös tieto kirjan takana olevasta joukkorahoituksesta kutkutti mieltä. Millainenhan on joukkorahoituksella tuotettu kirja? Eroaako se kustantamoiden rahoittamista kirjoista ja jos eroaa, miten?



Juoni: Kirja kertoo Ruby-nimisestä tytöstä, joka on luova ja itsepäinen kuin Peppi Pitkätossu. Ruby rakastaa järjestystä ja inhoaa sekavuutta. Rubyn isä on paljon työmatkoilla ja isän poissa ollessa Ruby ikävöi häntä paljon. Eräänä päivänä, kun ikävä on kovimmillaan, Ruby löytää isänsä allekirjoittaman postikortin. Postikortin välityksellä isä pyytää Rubya etsimään viisi aarretta, jotka hän on piilottanut Rubya varten. Isän ohjeet ovat salaperäisiä: seuraa parasta vihjettä ja muista, että voit löytää ystäviä odottamattomistakin paikoista. Mutta isä ei ole jättänyt Rubylle yhtään vihjettä! Mistä Ruby aloittaisi? Miten hän löytäisi vihjeitä? Näin alkaa satu tietokoneista, koodaamisesta ja pienestä tytöstä nimeltä Ruby. Sadun edetessä lukija tutustuu myös pingviineihin, Djangoon ja Pytoniin, lumileopardiin, robotteihin ja kettuihin. Mutta miten ne liittyvät tietokoneisiin ja koodaamiseen? Mikä on Rubyn salainen supervoima ja miksi hän tarvitsee sitä?





En kerro vastausta. Sinun kannattaa lukea kirja. Ihan itse.

Kieli: Kirja on kirjoitettu alun perin englanniksi kirjan takana olevan Kickstarter-yhteisön vuoksi, jonka joukkorahoituksen avulla kirja on kirjoitettu ja julkaistu. Vaikka kirjoittaja on suomenkielinen, kirjan suomentaja ei ole kirjailija itse vaan Kirsikka Myllyrinne. Jäinkin pohtimaan miksi kirjailija ei ole suomentanut kirjaansa itse? Mutta mutinat pois! Suomennos oli loistava. Suomenkielisessä versiossa kirjan alkuperäiskielen huomaa ainoastaan Ruby-nimestä, joka on englanninkielinen. Kieli on yksinkertaista ja selkeää. Kielen kauneus ja leikittely eivät ole jääneet helppolukuisuuden alle. Erityisesti pidin kielen nasevuudesta ja eleettömyydestä.


Plussaa: Kiehtova ja näppärä tarina, jonka lomaan oli ujutettu taitavasti myös faktatietoa. Jos kirjoilla olisi vanhemmat, Hello Ruby-kirjan äiti olisi satukirja ja isä tietokirja.
           Plussaa saavat myös hauskat hahmot. Etenkin rakas Ruby, joka on hahmona hyvin suloinen, moniuloitteinen, samaistuttava ja aito.
           Mainitsemisen arvoista on myös kirjan värikäs ja rikas kuvitus sekä leikittelevä taitto - ne nostivat kirjan taideteoksen tasolle.
           Pidin myös siitä, että kirja oli jaettu kahtia: satuun ja tehtäväkirjaan. Näin kirjasta tulee monikäyttöinen ja pitkäikäinen, jonka parissa viihtyy pitkään! Jaosta huolimatta kokonaisuus oli hyvin harmoninen. Satu ja tehtäväkirja nivoutuivat toisiinsa saumattomasti ja muodostivat luontevan kokonaisuuden.
       


Miinusta: Jäin pohtimaan opettaako kirja koodaamista vai pikemminkin koodaamisen takana olevaa ajattelua. Ainakin minulle koodaamisen perusidea jäi, kolmannenkin lukukerran jälkeen, hämärän peittoon. Annoin kirjan luettavaksi myös ystävälleni, joka on ohjelmointialan ammattilainen. Luettuaan kirjan hän oli hyvin hämmentynyt. "Ei tällä kirjalla ole mitään tekemistä koodauksen kanssa", hän naureskeli. "En ymmärrä miten tämä kirja edes liittyy koodaamiseen. Toki tämä opettaa tärkeitä taitoja, joita tarvitaan koodaamisessa... Mutta ei tämä kirja kerro miten koodataan." Hän löysi kirjan ja koodaamisen väliltä vain kaksi yhteyttä: luovan päättelykyvyn ja ongelmanratkaisutaidot. Samaan hengenvetoon hän toivoi, että kirjassa olisi kerrottu lapsille enemmän ja käytännön läheisemmin koodaamisesta. Hän toivoikin kirjalle jatko-osia, joiden avulla lapsen olisi helppo opetella esimerkiksi jokin koodauskieli.

Itse haluaisin olla Hello Ruby-kirjaa kohtaan lempeämpi. Minusta kirja on ennen kaikkea ansiokkaasti kirjoitettu satu, jonka avulla lapselle on helppo kertoa mitä tarkoittaa 'koodaaminen' tai 'ohjelmointi' ja millaista se on.

Terveiset kirjailijalle: Odotan jo innolla seuraavia Hello Ruby-kirjoja. Toivottavasti niitä ilmestyisi lisää, paljon ja pian! Sinussa olisi aineksia seuraavaksi Astrid Lingreniksi tai Tove Janssoniksi.  Heidän kirjoillaan on ollut tärkeä tehtävä lastenkirjallisuudessa - niin on sinunkin Hello Ruby-kirjoilla. Muista, että sinulla on lahja, jota ei ole kaikilla. Kiitos, kiitos, kiitos. Vielä kerran: kiitos!

******




Mutta miten kirjassa näkyi se, että se on rahoitettu alun perin joukkorahoituksen voimalla? Hankala sanoa. Olisiko perinteinen kustantamo ottanut keskeneräistä työtä kustannusohjelmaansa tai julkaissut lastenkirjaa koodaamisesta? En osaa sanoa. Kirjassa oli panostettu tavallista enemmän yksityiskohtiin, kuvitukseen, taittoon ja kirjan rakenteeseen. Kirjasta huokui myös huolellinen työn jälki ja kiireettömyys. Jo ensi silmäyksellä näkee ettei kirjaa ole kursittu kasaan kiireellä vaan kirjan idea on saanut muhia ja kehittyä rauhassa omaan tahtiin. Lopputulos on harmonen ja tuo mieleen insinöörin tekemän taideteoksen, jossa jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja loppuun asti suunniteltu. Mutta en vieläkään osaa sanoa johtuuko lopputulos paineesta luoda rahoittajille mieleinen, täydellinen tuote vai olisiko samaan lopputulokseen päästy myös perinteisen kustantamon avulla. En osaa sanoa. Nähtäväksi jää, onko joukkorahoitus vain ohimenevä ilmiö vai tuleeko siitä pysyvä keino saada kirja julkaistuksi. 

2 kommenttia:

  1. Minä ostin tämän pojille alkusyksystä. Isompi on kuunnellut ja tehnyt joitakin tehtäviä, mutta on selvästi vähän liian vanha. Jopa pienempi (10v) on vähän ylärajoilla, mutta tykkää erityisesti tehtävistä. Harmi, että tätä ei julkaistu viisi vuotta sitten, näin niinkuin omia lapsiani ajatellen. Ja ehkä itseänikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi ettei kirja ehtinyt teidän pojille ajoissa. Mutta ehkä luet sitä sitten lastenlapsillesi! ;)

      Poista