Sivut

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Lundberg, Ulla-Lena: Leo

Ulla-Lena Lundbergin kirjoissa on yksi todella huono puoli: kun olen lukenut pari lukua, alan haikailemaan merille ja huomaan varaavani laivaliput. Näin kävi tälläkin kertaa. Pakkasin yöpöydän kirjapinon matkalaukkuuni ja suuntasin vauva kainalossa lukulomalle Tallinnaan! Mies tuli perässä.

Loma tuli tarpeeseen. Oli aikaa lukea, syödä, nukkua, viettää laatuaikaa tyttäreni ja mieheni kanssa. Siinä sivussa katselimme nähtävyyksiä ja shoppailimme. Paljon. Samalla löysin itselleni luottovaatemerkin.

Kiitos Ulla-Lena Lundberg. Ilman Leoa tuskin olisin päätynyt haikailemaan Sisä-Suomesta merille. Varsinkaan, kun Lapin kesä on juuri puhkeamassa kukkaan. Toivottavasti saat laivayhtiöiltä hieman myyntiprovisiota. Sinun ansiosta olen tehnyt monta laivamatkaa! Ilman sinua ja kirjojasi, ne laivamatkat olisivat luultavasti jääneet tekemättä.

Kirjan kauniit kannet jäivät kotiin työpöydän päälle.

Löysin kirjan: sain arvostelukappaleena Gummerukselta. Kiitos kaunis!

Ennakko-oletus: laadukas historiallinen romaani, joka viihdyttää ja johon on helppo uppoutua. Lukuromaanien valiojoukkoa.

Ei, odotukset eivät taaskaan pettäneet. Ulla-Lena Lundbergin kirja on aina yhtä onnistunut valinta. Sen vuoksi hänestä onkin tullut yksi luottokirjailijoistani. Lundberg ei petä.

Perillä lukulomakohteessa.

Juoni: Leo vie lukijansa 1800-luvulle, jolloin tavalliset ahvenanmaalaiset talonpojat rakensivat ja varustivat laivoja purjehtiakseen Venäjälle, Ruotsiin, Saksaan ja Tanskan salmien läpi. Perillä satamissa he kävivät kauppaa ja haistelivat uuden ajan tuulia. Kotiin he toivat paitsi varallisuutta, myös ekonomian aakkoset.

Yksi näistä maineikkaista laivanvarustajista on Erik Petter, joka 14-vuotiaana perii isältään velkavankeuden ja tappiollisen tilan. Erik Petter näkee vain yhden vaihtoehdon: velat pitää maksaa velkojille ja tila täytyy saada kannattavaksi. Epäilijöitä ja tukijoita riittää, mutta Erik Petterillä on puolellaan onnen tähdet. Menestyksellä on kuitenkin raskas hinta, joka lankeaa maksettavaksi. Leo kertoo Erik Petterin kasvutarinan, joka inspiroi myös velkaisen Suomen tavallista sekatyöläistä. Miten velkaisen tilan nuoresta isännästä tuli kunnioitettu ja menestyvä laivanvarustaja? Voisinko minä oppia jotain Erik Petteriltä? Voisin. Älä lannistu, ole periksiantamaton, usko unelmiisi, tee ankarasti töitä.

Tallinnasta löytyi paljon värejä.

Kieli: Kieli on eleetöntä ja jouhevaa.

Lundbergin äidinkieli on ruotsi ja hän on kirjoittanut kirjansa äidinkielellään. Olen lukenut muutamia Lundbergin kirjoja ruotsiksi ja lukiessani Lundbergin suomennettuja teoksia olen aina yhtä hämmästynyt. Miten suomennoksissa voi kuulua aito Lundbergin ääni! Suomennokset eivät vaikuta käännöksiltä vaan pikemminkin Lundbergin itsensä kirjoittamilta. Leena Vallisaari on taitava suomentaja, joka ansaitsee sulan tai kaksi hattuunsa!

Plussaa: Vaikka kirjan tarina ajoittui 1800-luvulle, me 2010-luvun suomalaiset voimme oppia paljon kirjan henkilöiltä. Päättäväisyydestä, tulevaisuuteen uskomisesta, unelmoinnista, arjesta ja työn teosta. Ennenkin ihmiset ja valtiot ovat selvinneet lamasta ja taloudellisesta ahdingosta. Joskus jopa voittajina. Miksei myös me 2010-luvun suomalaiset? Pidin valtavasti myös sympaattisesta tarinan kertojasta. Hän oli tarinan ankkuri, johon myös lukija alkoi luottamaan!

Bloggaaja päiväkävelyllä.

Miinusta: Jäin pohtimaan oliko Leo pikemminkin sukutarina vai oliko sen tarkoitus kertoa vain Erik Petterin tarina? Välillä tarina tuntui leviävän liian laajalle ja pari kertaa jo parahdinkin: "Älä kerro hänenkin tarinaa! Jos kerrot, tuplaa sivumäärä!" Jos olisin ollut Lundberg, olisin luultavasti jättänyt tarinasta pois muutaman henkilön ja porautunut syvemmälle päähenkilöiden mielen maisemaan ja elämäntarinaan. Toki tämä on vain minun, yksittäisen lukijan, mielipide.

Jäin kaipaamaan maalailua; esimerkiksi maisemien ja tunnelmien tarkempaa kuvailua. Nyt tarinan pääpaino oli dialogissa ja tekemisissä. Olisin kaivannut enemmän ääniä, hajuja ja makuja.

Kenelle suosittelen: Historiallisen romaanin ja sukutarinoiden ystäville. Tähän tarinaan voi uppoutua.

Terveiset kirjailijalle: Tusen tack. Sinulla on lahja kertoa tarinoita. Toivottavasti me lukijat saisimme jatkossakin nauttia niistä! Odotan niitä jo nyt. Vilpitön kiitos.

*****

Toivottavasti näemme pian, Tallinna!

Nyt lähden hoitamaan pientä korvakipuista potilasta. Luterilaisen maailmankuvan mukaan iloa seuraa aina suru. Meille suru tuli korvatulehduksen muodossa. Tuliainen kai sekin. Onneksi korvatulehdus alkaa olla jo voiton puolella...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti