Sivut

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Liksom, Rosa: Väliaikainen

Viini ja Liksom paranevat vanhetessaan. Liksom on hyvä esimerkki siitä, miten lahjakaskin kirjailija voi vuosien kuluessa kehittyä vielä paremmaksi.

Liksomia on tituleerattu lyhytproosan äidiksi eikä suotta. Minä pidän häntä myös murrekirjoittajien äitinä ja opettajana. Jos haluat oppia kirjoittamaan murteella, lue Liksomia.

Sain kirjan: lainasin kirjaston pikalaina-hyllystä.

Ennakko-oletus: Liksomin kirjat ovat rakkaita, vanhoja tuttujani jo koulun äidinkielen tunneilta joten tiesin mitä tuleman pitää: rehellistä, suorapuheista ja tarkkanäköistä kuvausta nykyajan yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. Hersyvällä huumorilla höystettynä, tietenkin. Liksomin kirjoilla on tapana haastaa ja kyseenalaistaa lukijan omia asenteita, uskomuksia ja ennakkoluuloja sekä viedä mukavuusalueen ulkopuolelle tutustumaan niiden toisten maailmaan.




Juoni: Väliaikainen on lyhytproosa romaani, joka koostuu lyhyistä, ytimekkäistä tarinoista. Tarinoissa kuvataan kaunistelematta ja tarkkanäköisesti yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia, pohjoisen erilaista maailmaa, rakkauden raadollisuutta, ihmisen elinkaarta, marginaalisuutta ja ihmisyyttä. Tarinoista löytyy linkkejä ajankohtaisiin ilmiöihin ja uutisiin ja mietinkin ovatko tarinat syntyneet sanomalehden tai television ajankohtaisohjelmien äärellä? Tarinoissa ei kuitenkaan alleviivata niiden ajankohtaisuutta. Tarinat vievät tutustumisretkelle tavallisten ihmisten, mutta myös marginaalissa elävien ihmisten elämään, ajatusmaailmaan ja maailmankuvaan.

Kieli: Osa tarinoista oli kirjoitettu yleiskielellä, mutta suurin osa tarinoista oli kirjoitettu eri murteilla. Murteet rikastuttivat, syvensivät ja toivat tarinoita lähemmäksi lukijaa, mutta myös pehmensivät tarinoiden karuja maisemia. Murre on vaikuttava tehokeino, mutta myös vaikea tyylilaji. Miksi murteita ei käytetä nykykirjallisuudessa enemmän?

Plussaa: Murre, ehdottomasti. Liksomia tituleerataan lyhytproosan äidiksi, mutta myös hänen murteiden käyttö on ilmiömäistä ja taitavaa. Pidän myös suunnattomasti Liksomin tavasta kertoa tarinoita pohjoisesta. Kuvaus ja tarinat ovat tarkkoja ja totuudenmukaisia. Pidän myös Liksomin tavasta nostaa esille ja käsitellä vaikeita aiheita: hengellistä väkivaltaa, lasten kaltoinkohtelua ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Pidin myös paljon kirjan nokkelista ja hauskoista karikatyyrihahmoista.

Miinusta: Kirja loppui kesken! Jäin hölmönä tuijottamaan viimeisen sivun pistettä. Nälkä jäi. Olisin halunnut lukea vielä paljon lisää! Jäin myös pohtimaan tarinoita, jotka kertoivat marginaalissa elävistä ihmisistä. Kuvaukset olivat kliseisiä ja paikoitellen ne vain alleviivasivat keskiluokkaisten ihmisten ennakkoluuloja- ja käsityksiä marginaaliin ajatuneista ihmisistä. Toivoisin, että marginaalissa elävien ihmisten kuvaus monipuolistuisi ja kirjallisuus rikkoisi heihin liittyviä stereotypioita.

Kenelle suosittelen: Pienten lasten vanhemmille, joiden on vaikea keskittyä kokonaisiin romaaneihin tai opiskelijoille, jotka haluavat lukea paksujen tenttikirjojen välissä jotain muuta.

Terveiset kirjailijalle: Toivottavasti kirjoitat vielä paljon lyhytproosaa ja pian. Voisiko seuraava romaani kertoa pelkästään pohjoisesta? Tämä on toki hyvin itsekäs pyyntö pohjoisen ihmiseltä...

*****

2 kommenttia:

  1. Minustakin Liksomin pohjoisen tarinat ovat parhaita. Hänen kielensä on niin elävää, että tekee koko ajan mieli sanoa hänen lauseitaan ääneen ja kuulostella niiden sointia.
    Nälkä jäi minullekin Väliaikaisen jälkeen. Tätä pitää saada lisää, kiitos!

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla etten ole ainoa Liksomin pohjoisen tarinoiden fani! Toivottavasti Liksom (ja kustantaja) kuulee meidän toiveet ja kirjoittaa pian lisää...

    VastaaPoista