Sivut

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Save, Laura: Paljain jaloin

Synnytyksen jälkeen minun piti lukea hattaranmakuinen, viihdyttävä lukuromaani. Pieleen meni.



Laura Saven Paljain jaloin ei ollut sellainen kirja. Aivoni käyvät ilmeisesti nykyisin hieman hitaammalla, sillä luettuani takakannen luulin kirjan olevan tavallinen, fiktiivinen romaani. Sivulla 40 iski epäilys. Voisiko tämä sittenkin olla omaelämänkerrallinen tarina... En halunnut pilata lukukokemustani ja lukea kirjan viimeisiä sivuja joten minun oli tyydyttävä etukannen sisäliepeeseen. Sen luettuani oli pakko googlettaa Laura Save ja Paljain jaloin.

Paljain jaloin on omaelämänkerrallinen romaani, ei keksittyä viihdettä. Nyt jo edesmennyt kirjailija sairasti itsekin luusyöpää ja halusi tallentaa oman syöpätaistelunsa, jotta hänen pieni poikansa voisi aikuisena lukea millainen äiti hänellä on ollut.

Luettuani kirjan viimeisen sivun itkin. Minun oli pakko käydä suukottamassa omaa pientä tytärtäni ja yritin olla ajattelematta mitä jos... 

Sain kirjan: lainasin kirjastosta. 

Ennakko-oletus: kerrankin sain lähteä täysin puhtaalta pöydältä. Vieras kirjailija, vieras teoksen nimi. Ei mitään ennakko-odotuksia. 

Juoni: nuori äiti ja lääketieteenopiskelija sairastuu äkillisesti ärhäkkään luusyöpään. Taistelu elämästä ja kuolemasta alkaa heti. Mutta kumpi lopulta voittaa? 

Kieli: Voice of Finlandin tuomarit ovat tällä kaudella todenneet useaan otteeseen hylättyään taitavan laulajan: "Todella taitava, upea ääninen laulaja. Täysin virheetön suoritus. Mutta tästä esityksestä puuttui se jokin... Se ei mennyt sydämeen asti." Jos tarina olisi ollut toinen, olisin todennut samaa Laura Saven teoksesta. Kieli oli paikoitellen liiankin hiottua ja täydellistä. Kielestä ei välittynyt kirjailijan oma, persoonallinen ääni. Oliko kirjailija sitä vielä itsekään löytänyt? Toisaalta kirja saattoi olla myös hiottu loppuun kustannustoimittajan toimesta. Laura Save oli nimittäin ehtinyt kuolla ennen kuin oli saanut tiedon kirjan julkaisemisesta. 

Plussaa: Ilahduin, kun päähenkilöinä oli lesbopariskunta. Suomalainen kaunokirjallisuus on hyvin heterovoittoista. Jos päähenkilönä on seksuaalivähemmistöihin kuuluva henkilö, kirja on useimmiten kaapista ulostulo-tarina. Tämä kirja ei ollut sellainen. Kirjailija ei myöskään korostanut päähenkilöiden seksuaalista suuntautumista vaan kirjoitti heistä yhtä luonnollisesti kuin he olisivat olleet tavallinen heteropari. Hyvä, Laura Save! Tällaisia kirjoja saisi olla lisää. Plussaa saa myös kirjan rakenne. Lyhyet "luvut" veivät napakasti tarinaa eteenpäin ja helpottivat kirjan lukemista vauvan hoidon lomassa. 

Miinusta: Kirjan takakansi vihjaa kirjan olevan omaelämänkerrallinen romaani, mutta ei sano sitä suoraan. Etukannen sisäliepeestä ja kirjan viimeisiltä sivuilta voi päätellä asian todellisen laidan. Voin olla vanhanaikainen ja hidas älyinen, mutta olisin halunnut rehellisen, suoran varoituksen takakanteen: 'omaelämänkerrallinen romaani' tai 'perustuu tositapahtumiin.' Romaanilla ja omaelämänkerrallisella romaanilla on vissi ero ja ainakin minulla tieto vaikutti suoraan lukukokemukseen. Nyt minulle jäi hölmistynyt, linssiin viilattu olo. Ai, tämäkö ei ollutkaan tavallinen romaani...

Kirjan suola: Save antaa kokemusasiantuntijana tärkeää tietoa syöpäpotilaan arjesta ja mielen maisemasta, hoitoketjusta sekä siitä, miltä syöpähoidot tuntuvat. Toivoisin, että lääkärit ja hoitohenkilökuntaan kuuluvat ammattilaiset lukisivat tämän kirjan.

Kenelle: Sinulle, joka haluat lukea mukaansatempaavan, koskettavan ja voimakkaita tunteita herättävän romaanin. Tämä kirja imaisee mukaansa ja vie ajantajun, voin luvata sen.

Terveiset kirjailijalle: Kiitän. Onnistuit koskettamaan maailmankuvaani ja jopa hieman muuttamaan sitä. Muistutit minua myös elämisen tärkeydestä. Unelmia kannattaa toteuttaa nyt eikä vasta huomenna.

Lukuvinkki: Älä lue raskaana tai lapsivuodeaikana. Varmista, että rakkaimmat ihmiset ja nenäliinapaketti ovat käden ulottuvilla.

****+

Kirja on luettu ainakin Sinisen linnan kirjastossa.


4 kommenttia:

  1. Tämä kuuluu niihin koskettavimpiin kirjoihin, joita olen koskaan lukenut. Minua kiehtoi hänen suhtautumisensa lääketieteeseen ja potilaana olemiseen. Minua kiehtoi hänen tapansa kirjoittaa parisuhteesta kauniisti, vaikka vaikeuksia oli. Hän tiesi kuolevansa pian, mutta silti hän taisteli käymällä opinnoissa ja kirjoittamalla tätä kirjaa vaikeiden hoitojen aikana. Tämä kirja oli mielestäni vuoden 2012 paras suomalainen kirja.
    Kiitos, että luit tämän ja bloggasit kirjasta. Kirja oli vahva ja voimakas, mutta luusyöpä oli vahvempi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olen tismalleen samaa mieltä: kirja on ehdottomasti vuoden 2012 paras suomalainen kirja. Minua harmittaa hyvin paljon ettei Savella ollut mahdollisuutta kirjoittaa useampia kirjoja. Savella olisi ollut varmasti vielä paljon annettavaa suomalaiselle kirjallisuudelle. Surullista, että lopulta luusyöpä voitti. Mutta onneksi Save ehti kirjoittaa tämän kirjan. Tämä kirja opettaa monta tärkeää asiaa elämästä. :)

      Poista
  2. Luin kirjan aikalailla heti sen julkistamisen jälkeen, sillä tiesinLauran ja pystyin seuraavaan hänen taisteluaan syöpää vastaan ihan livenä. Laura oli pikkusiskoni ystävä ja vaikkei hän minun ystäväni ollutkaan, itkin kirjaa lukiessani suurin piirtein ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle.

    Kieli ei välttämättä ole aina hyvää kirjalijakieltä, mutta Laurahan ei ollutkaan kirjalija. Hänestä piti tulla lääkäri. Kirja on ymmärtääkseni koottu jälkikäteen hänen päiväkirja ja blogimerkinnöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Juuri siksi olisinkin toivonut tietäväni kirjan takana olevasta tarinasta, sillä se olisi vaikuttanut suoraan lukukokemukseen. Itkin tuota kirjaa lukiessani paljon. Voin vain kuvitella miten vaikea ja surullinen lukukokemus on ollut sinulle, joka olet tiennyt Lauran. Onneksi hänestä jäi muistoksi kirja. Hänen esimerkkinsä kannustaa meitä nauttimaan jokaisesta elämämme päivästä! :)

      Poista