Sivut

tiistai 24. helmikuuta 2015

Koivisto, Satu: Gastronaatti

Voi kunpa joku olisi ostanut minulle Gastronaatin vuosia sitten, kun muutin omilleni! Olisi meinaan säästynyt euroja ja paperisia biojätepusseja. 

Ajattelin käydä ostamassa kummipojallenikin oman Gastronaatin ja antaa sen hänelle tupaantuliaislahjaksi. Tosin Gastronaatti saa pölyttyä yläkaapissani vielä muutaman vuoden. Kummipoikani täytti viime syyskuussa vasta vuoden. 


Sain kirjan: arvostelukappaleena. Kiitos kaunis!

Ennakko-oletus: Olen lukenut parin vuoden ajan Isyyspakkaus-blogia ja tykästynyt blogin pitäjän, Tommin, julkaisemiin resepteihin, jotka ovat olleet Rouvan eli Satu Koiviston käsialaa. Niinpä innostuin kuullessani Rouvan viimeistelevän keittokirjaansa. Jos reseptit ovat puoleksikin yhtä hyviä kuin blogiin päätyneet... 

Idea: 2010-luvulle päivitettyä urbaania kotiruokaa höystettynä maatalonemännän tyttären nikseillä ja hihaässillä. Reseptit perustuvat hyviin raaka-aineisiin, esikypsennykseen ja raaka-aineiden monipuoliseen hyödyntämiseen. Esimerkiksi sitruunasta käytetään kuori ja mehu ja parsakaalesta sekä kukinnot että varret. Keittokirjan reseptit ovat nuukailijan unelma ja laihialaisen taivas: hukkaan heitetään mahdollisimman vähän ja mahdollisista tähteistäkin jalostetaan uusia ruokalajeja. 


Mitä tänään syötäisiin? - No, vaikka Tomaattipastaa!


Rakenne: Kirjan rakenne poikkeaa keittokirjojen tutusta draamankaaresta: reseptit ovat jaoteltu raaka-aineittain. Ensin se kummastutti ja hämmensi, sitten ihastutti. Kokkaillessa jaottelu toimi: jos mieleni teki kokata tomaattia, minun ei tarvinnut enää bongata tomaatti-sanaa keittokirjan hakemistosta vaan saatoin plärätä tieni suoraan Gastronaatin "tomaattiosastolle"! Muuten keittokirjan rakenne noudatti Jamie Oliverin keittokirjoista tuttua laadukas kuva, tarina, faktatieto ja resepti-kaavaa. 

Miinusta: Kirjasta näkyi vahva Jamie Oliverin vaikutus ja välillä pohdinkin yritettiinkö Jamie Oliveria matkia tietoisesti vai tiedostamatta? Yhtäläisyydet olivat silmiinpistäviä, vaikka erojakin toki löytyi. Vannoutuneena Jamie Oliver-fanina se hieman suututti. Onko Gastronaatti nyt suomalainen kopio Jamie Oliverista? 
         Myös raaka-aineiden esivalmistelu alkoi puuduttaa noin kirjan puolessa välissä. Pienen vauvan äitinä raaka-aineiden esivalmistelu, jopa viikonloppuisin, uuvuttaa jo ajatuksenakin. Minua kiinnostaisi tietää miten Koivistot ovat aikoinaan yhdistäneet ruokien esivalmistelun ja vauvan hoidon? Kaipaisin vinkkejä... 
         Kirjan heikoin kohta on ehdottomasti kansimateriaali. Miten näin hauraan ja haavoittuvan kirjan kanssa uskaltaa edes kokata? Kirjan kannet imevät taatusti sen päälle tipahtaneen tomaatin värit ja mehut! Miten ihmeessä saan Gastronaatin säilymään kauniina jälkipolville?

Suussa sulavat Parsakaalimuffinit.


Plussaa: Raaka-aineisiin ja resepteihin liittyvät tarinat ihastuttivat, vaikka ne matkivatkin Jamie Oliverin keittokirjojen rentoa tyyliä. Lukuisat kauniit valokuvat ja laadukas taitto ihastuttivat myös. Harvoin keittokirja on kuin koru! 

Kenelle suosittelisin: Rutinoituneille kotikokkaajille, jotka kaipaavat uusia luotto arkiruokareseptejä tai äidin lihapatojen äärestä pois muuttaville -  Gastronaatin selkeät ohjeet sopivat myös ruuanlaiton noviiseille. 

Näitä kokkaan uudestaan: Tomaattipasta, sipulipiirakka, parsakaalimuffinit ja sitruunalimsa... 

Terveiset kirjailijalle: Kiitos laadukkaasta ja tyylikkäästä keittokirjasta. Tähän oli ilo tutustua! Gastronaatin parissa tulen viettämään iltapäiviä jatkossakin... 

****

Käykääpä kurkkaamassa myös Rouvan miehen, Tommin, pitämää Isyyspakkaus-blogia! Mie ainakin koukutuin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti