Sivut

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kirje kirjaston sedille ja tädeille

Rakas kirjaston setä,

En valita kirjaston maksuista, sillä omasta kokemuksestani tiedän ettei niitä makseta turhaan tai aiheetta. Kopioita voi ottaa kotona, kirjastokortin pitää tallessa ja lainakirjat voi palauttaa viimeistään niiden eräpäivänä kirjaston aukioloaikojen puitteissa. Maksujen kertyminen on usein vain omaa syytä: laiskuutta, huolimattomuutta tai arjen organisoinnin puutetta.

Vuosia sitten eräs kiukkuinen kirjastotäti piti minulle julkisen moraalisaarnan, kun tulin palauttamaan paksun lainakirjan kolme päivää myöhässä ja maksamaan unohduksesta kertyneen hinnan. Nolotti. Vielä enemmän nolotti, kun täti moitti minua koko hiljaisen kirjaston kuullen. Kerroin hänelle etten minä tahallani ja kysyin saisinko maksaa maksuni. Sain. Lupasin parantaa tapani. Välikohtauksesta jäi kuitenkin kammo.

Lapin yliopiston pääkirjasto puhelimeni kameran silmin

Viikonloppuna huomasin minulle kertyneen taas myöhästymismaksuja. Lukukauden lopussa flunssainen mieli on täynnä deadlineja, jumiutuneita esseitä, aloittamattomia raportteja ja tenttejä, joten tärkein usein unohtuu: lainakirjojen eräpäivä.


Täpötäydessä kirjastossa on hankala kuvata olematta paparazzi

Kassillisesta pikalainakirjoja kertyy nopeasti suuri summa. Vaikka aiemmin mainittu kiukkuinen kirjastotäti ei työskentele Lapin yliopiston kirjastossa eikä edes Lapissa, kävin palauttamassa myöhästyneet kirjat pahimpaan ruuhka-aikaan ja painin Jaakobin tapaan kaksi päivää ennen kuin uskalsin käydä maksamassa myöhästymismaksuni. Pelotti, hävetti ja nolotti niin paljon. Mitä ne sanovat? Onneksi se virkaintoisempi oli varattu ja tiukkakatseista ei näkynyt. Oli vain nuori kirjastosetä, jolla on ystävälliset silmät ja lempeä hymy.

Nyt haluankin kiittää sinua, rakas kirjastosetä, kun ilmeesi ei värähtänytkään nähdessäsi myöhästymismaksuni. Kiitos, ettet sanonut sitä summaa ääneen vaan kysyit tyynesti, niinkuin kyse olisi ollut vain parista eurosta: maksatko kaikki vai osan? Maksoin kaikki ja annoit vähäeleisesti kuitin. Niin ettei summaa kukaan muu nähnyt. Sitten katosit takavasemmalle, ilmeisesti kahville, ja viivyit niin kauan, että sain etsittyä uudet lainakirjat ja lainattua ne. Kiitos. Aion palauttaa ne ajoissa.

Lempeä katseisen kirjastosedän työpaikka

Opiskelijana kärsin jo riittävän rangaistuksen maksaessani erääntyneistä lainoista kertyneen summan. Summa on pieni, mutta joudun silti lykkäämään parturikäyntiäni tai syömään kolme päivää nuudeleita. En kaipaa enää moittivia, ylimielisiä katseita saatikka moitteita tai alentuvaa, halveksivaa äänensävyä. Rahan menetys kalvaa ja kirpaisee jo riittävästi. 

Ehkä vielä joku päivä kasvan paremmaksi ihmiseksi, joka muistaa palauttaa lainakirjat ajoissa. Harjoittelu alkaa jo tänään: käyn palauttamassa lähikirjastooni kirjan, jonka eräpäivä on huomenna. 

Toivottavasti sinä, arvoisa kirjastosetä, et muutu vaan olet myös muille yhtä lempeä.

Hyvää Joulun odotusta!

Toivottaa,

Kirjaston suurkuluttaja

ps. Minäkin kunnioitan linjaasi enkä sano sitä summaa ääneen.

4 kommenttia:

  1. HYVÄ, Ilona! Kaikista ei todellakaan ole asiakaspalvelutehtäviin.
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näköjään... No, ehkä sillä kiukkuisella kirjastotädillä oli vain huono päivä. Ainakin niin haluan ajatella. :)

      Poista
  2. Ilona, minä en melkein voi enää käyttää kirjastoa, koska mun tuttu kirjastotäti jäi sieltä eläkkeelle ja nyt ei tule joustoja eli joudun aina maksamaan melkein alekirjan hinnan. Voin siis yhtä hyvin ostaa ko. kirjan. Kaukana ovat ne ajat, kun luin käytännössä kaikki kotikuntani kirjaston kirjat ja kannoin kotiin noin 10 kirjaa kerralla eikä kukaan puhunut sakoista mitään.

    Kirjastot ovat taloudellisesti tiukoilla, joten ei tästä saisi purnata, mutta kun olen joskus vähän kiireinen tai boheemi tms. Suomen lukutaito nojaa kirjastolaitokseemme. Nyt kaikki voivat lukea kirjoja ilman että esim. vähävaraisuus vaikuttaisi asiaan. Ja se on hyvä!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja meidän kaltaiset ihmiset pitävät sitä yllä! ;) Kieltämättä sitä usein miettii olisiko kannattavampaa ostaa kirja uutena tai ale-laarista vai maksaa ne (väistämättömät) sakkomaksut... Ja kun ne vielä menevät ja korottavat niitä maksuja! (Ei pitäisi kyllä valittaa, tällä hetkellä sekä Rollon pääkirjastoa että Yliopiston kirjastoa rempataan entistä ehommaksi. En tiedä millä remontit rahoitetaan, mutta toivon, että edes pari sakkoeuroa kilahtaisi remonttikassaan...)

      Itsekin muistan ne ajat, kun lapsena palautin kassillisen kirjoja kirjastoautoon ja kirjastoauton kuljettaja vain totesi: "muista sitten seuraavalla kerralla palauttaa nämä ajoissa." Ei sakkoja eikä myöhästymismaksuja vain ystävällinen, ymmärtävä hymy. Sen takia moisen kiukkuisen kirjastotädin kohtaaminen taannoin aiheuttikin pienen kammon!

      Yliopiston pääkirjaston ystävällisestä sedästä kaikki kirjastosedät- ja tädit voisivat ottaa mallia ja esikuvan!

      Poista