Sivut

tiistai 14. lokakuuta 2014

Minkä kirjan ostaisin vauvalle?

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen googlettanut satoja kertoja saman kysymyksen eri hakusanoilla: kirjavinkkejä vastasyntyneelle?

En ole löytänyt vastauksia. Joko äidit ja isät eivät lue vastasyntyneille vauvoilleen kirjoja tai sitten näistä asioista ei vain julkisesti puhuta.

Minulla oli kuitenkin ongelma: rakastan kirjoja ja haluaisin tutustuttaa myös tulevan lapseni kirjojen maailmaan jo mahdollisimman varhain. Mutta mistä aloittaa?

Tekniset asiat jo tiesin: ensin pehmeäkantiset kangaskirjat, sitten kovat, tukevasivuiset kartonkikirjat, joiden jälkeen voi siirtyä luukullisten kartonkikirjojen kautta paperikirjoihin. Ensin kuvakirjat, sitten lorukirjat ja satukirjat.

Helppoa kuin heinänteko.




Mutta mikä pehmeistä kangaskirjoista on paras? Millaisista kuvista lapsi pitää? Mitä hän jaksaisi katsella?

Seistessäni pitkässä kassajonossa bongasin syyskuun KaksPlussasta Saga Wiklundin artikkelin: Lue vauvalle jo nyt - näin satu kehittää lasta.

Ostinko lehden? Jep.

Nyt kaikkien mummojen ja pappojen ja tädin kummin kaimojen kannattaa höristää korviaan:

Opin, että lorukirjoja kannattaa lukea ääneen jo raskausaikana. Äiti oppii lorut ulkoa ja vauvan synnyttyä äiti voi keskittyä lorutellessaan lapseensa eikä hänen tarvitse luntata loruja lorukirjasta. Samalla lapsi saa syliaikaa ja hänen sanavarastonsa karttuu. Vastasyntynyt vauva on kiinnostunut vahvoista kontrasteista, valon vaihteluista, reippaista väreistä ja vahvoista linjoista; kulmista, spiraaleista ja aukoista. Hän ei ole kiinnostunut vielä hempeistä väreistä tai yksityiskohtaisista kuvituksista.

Vauvalle ei siis kannata vielä lukea Mauri Kunnasta tai Richard Scarrya. Niiden tarkat yksityiskohdat avautuvat vasta taaperoikäisille ja sitä vanhemmille lapsille.

Loruja kannattaa lukea ääneen jo raskaana ollessa.
"Vastasyntynyt ei osaa kohdistaa vielä katsettaan, alle kuukauden ikäinen näkee noin 30-40 sentin päähän. Katseleminen harjaannuttaa vähitellen silmää, kaukonäkö paranee ja sävyjen erottaminen tarkentuu. Vuoden ikäisen näkökyky on jo lähes samaa luokkaa kuin aikuisella", kertoo edellä mainitussa Saga Wiklundin artikkelissa graafikko Osmo Penna, joka on suunnitellut useita kuvakirjoja yhteistyössä Väestöliiton kanssa.

Tuumasta toimeen. Marssin innoissani kauppaan vain pettyäkseni. Rovaniemen kirjakaupoista löytyi vain pari vauvoille tarkoitettua kirjaa. Nekin olivat tolkuttoman kalliita ja rumia eivätkä vastanneet Pennan näkemyksiä. En ostanut.

Raskaana olevat naiset ovat päähänpistoissaan tunnetusti hulluja. Niin minäkin. Hyppäsin autoon ja ajoin yksin räntäsateessa pimeän jänkhän halki Ouluun Hulluille Päiville. (Terveisiä vain sille puna-keltaiselle linja-autolle, joka roikkui 100 km puskurissani kiinni ja häikäisi valoillaan näkökenttäni! Bussikuski ei ole ilmeisesti kuullut Tervolan karhuista tai Kuivaniemen hirvikolareista...)

Akateeminen kirjakauppa ei tuottanut pettymystä, vaikka vauvoille tarkoitetut kirjat eivät kuuluneetkaan Hullujen Päivien tarjous-tuotteisiin. Se ei haitannut.

Nyt meidän vauvalla on jo kaksi kirjaa:


Näitä kirjoja ei anneta vielä vieraiden lasten pureskeltavaksi. 

(Löysin myös suloisen värien opettelu kirjan, samaan sarjaan kuului myös numeroiden opettelu kirja, mutta sitä oli jäljellä enää vain yksi kappale ja sekin oli jo luetun näköinen. Se jäi hyllyyn ja kirjan ja kirjailijan nimi jäi ottamatta talteen. Harmittaa vietävästi. Akateemisen kirjakaupan sekavilta verkkosivuilta kirjaa on mahdotonta löytää. Olen kyllä yrittänyt. Täytynee tehdä uusi Oulun reissu!) 

Rakastin pienenä Puppe-kirjoja joten oli luonnollista ostaa myös tulevalle vauvalle Puppe-kirjoja. 

Hill, Eric: Hei, Puppe! (Otava) 

+ kirjan voi kiinnittää vaunuihun, lelukaareen tai turvakaukaloon
+ kirjan voi pestä käsin 30 asteessa
+ selkeät, iloisen väriset kuvat - hyvät väriyhdistelmät, eivät kirvele äidinkään silmiä 
+ edullinen (4,90€)
+ pieni kokoinen ja kevyt - kulkee kätevästi mukana
- lyhyt - kuvia olisi voinut olla enemmän! 
- kansien kulmat rispaantuvat nopeasti 


Hill, Eric: Hei, Puppe!


Hill, Eric: Puppe kylpee. Pupen omat vauvakirjat-sarja. (Otava) 

+ vedenkestävä. Kirjan kansi on samaa materiaalia kuin kellukkeet tai uimarengas. Vauvan kylpykirja, jonka voi oikeasti ottaa mukaan kylpyyn! Onko tällaisiakin kirjoja olemassa?
+ pitää ääntä
+ selkeät värit ja kuvitus on tuttua Eric Hillin laatutyötä
+ ei kuumene myöskään saunassa - testattu on!
+ kirjassa on kätevä muovisuojus jossa kirjaa voi säilyttää kylpyleikkien ulkopuolella
- kirja on todella lyhyt, puolta lyhyempi kuin edellä mainittu Puppe-kirja 
- kirjassa on vain yksi ääni; olisin kaivanut useampia äänimaailmoja 

Saa nähdä oppiiko meidän vauva kylpykirjan myötä kantamaan kaikki talosta löytyvät kirjat kylpyammeeseen...

Hill, Eric: Puppe kylpee

Kerron sitten joskus myöhemmin mitä mieltä vauva oli näistä kirjoista! ;) 

Seuraavaksi lähden metsästämään lorukirjoja, jotta osaan ne ulkoa, kun vauva on syntynyt... 

Miten te olette siirtäneet eteenpäin rakkautenne kirjoihin? Voiko sitä siirtää?

2 kommenttia:

  1. Oi, olenkohan muistanut onnitella vauvauutisen johdosta? Jos en, niin onnea! (Minulla on ollut vähän teknisiä vaikeuksia: siirsin kesällä kovalla työllä kaikki kirjablogit Wordpressin bloginseuranta-asiaan, joka ei sitten toiminutkaan. Pyh. Josko nyt pääsisin taas vauhtiin!)

    Meillä ovat lapset päässeet varsinaisen lukemisen makuun vasta ensimmäisen syntymäpäivänsä tienoilla. Koko kolmikko on ollut varsin lahjakasta karkeamotorisesti - toisin sanoen oppineet liikkumaan hyvin (ts. liian) varhain ja todella (ts. aivan liian) nopeassa tahdissa. Tuohon 11-13 kuukauden iän rajapyykkiin asti tyypit ovat joko olleet aivan minipieniä tai sitten jatkuvasti menossa. :D Esikoisparka jäi tässä diilissä selvästi tappiolle, sillä pikkusiskot ovat päässeet ikään kuin siivellä kuuntelemaan ensipäivistään asti muille luettuja iltasatuja ja muita.

    Meillä kirjarakkaus on siirtynyt takkuisesta alusta huolimatta eteenpäin varsin mainiosti. Kirjastossa käydään porukalla kerran kuukaudessa, ja päivää odotetaan jo ennalta innolla. Iltasatu on tukeva osa iltarutiinia, ja pitkin päivääkin luetaan, jos siltä tuntuu. Lapset oppivat mallia katsomalla, ja kun molemmat vanhemmat lukevat paljon, tuntuvat lapset melkein itsellään tarttuvan kirjaan, jos tilaisuus tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä nyt muista, mutta kiitos onnitteluista! :) Tulivat ainakin nyt perille ;) Kiva kun olet päässyt taas täyteen vauhtiin! Tästä se sitten lähtee taas nousukiitoon...

      Lohdullista kuulla ettei peli ole heti menetetty, vaikka ei ensimmäisiin kuukausiin paljon lukisikaan kirjoja/loruja vauvalle... Mutta tuohan kuulostaa esikoisen osalta - tasan ei käy aina onnen lahjat! ;) Ihana kuulla, että teillä tykätään kirjoista. Toivon todellakin, että meidänkin bebe aikanaan innostuisi kirjoista. Mutta saa nähdä kumpi vie voiton: isän urheiluharrastus vai äidin lukuhimo! :P

      Poista