Sivut

torstai 18. syyskuuta 2014

Ruoho, Aila ja Ilola, Vuokko: Usko, toivo ja raskaus

Sain kirjan: Atenalta arvostelukappaleena, kiitos kaunis! Lainausmerkkien sisällä olevat kursivoidut lainaukset ovat suoria lainauksia kirjan tekijöiden saamista kirjeistä.

"Hämmästyin, kun eräs teologi sanoi, että Jeesus on sanonut jotenkin niin, että hänen kuormansa on kevyt. Siitä en ole kuullutkaan, aina olen seurapuheissa kuullut, että uskovaisen elämä on vaikeaa täällä ajassa, mutta että meitä odottaa palkka taivaassa."


Kirja ja jo retro vauvan torkkupeitto.  Meillä ei ole varaa Marimekkoon.
Monilla vanhoillislestadiolaisilla on.  

Ennakko-oletus: Hyvä, asiapitoinen tietokirja vanhoillislestadiolaisten naisten asemasta sekä ehkäisykiellon vaikutuksista vanhoillislestadiolaisten perheiden elämään. Erityisesti minua kiinnosti miten yhteisön sisällä elävät naiset kokevat ehkäisykiellon ja mitä mieltä he ovat siitä. Pohdin myös tuoko kirja lainkaan esiin vanhoillislestadiolaisuuden hyviä puolia vai tuoko kirja esiin pelkästään huonot puolet?

"Nieleskelen itkua. Kivulla on synnytetty. Koskaan ei ole helpolla päässyt. Viisi alle kouluikäistä, yksi vasta vatsassa, kuusi koululaista. Esikoinen menee ensi vuonna rippileirille. Monta näitä vielä tulee? Hyvä Jumala, jaksanko minä?"

Juoni: Kirja ei ole romaani vaan asiapitoinen tietokirja, joka valoittaa tarkemmin vanhoillislestadiolaisten ehkäisykieltoa ja seksuaalioppia sekä niiden taustoja. Kirja antaa myös äänen tavallisille rivilestadiolaisille, jotka kertovat mitä mieltä he ovat ehkäisystä, liikkeen ulkopuolella elävistä, perhe-elämästä ja lasten saamisesta. Kirja pyrkii myös etsimään vastauksia kysymyksiin, joita monet liikkeen parissa elävät joutuvat pohtimaan.

"Uuvuttuani olen joutunut käymään mielettömän ajatusprosessin ja tutkimaan uskon perusteita, Raamattua, Lutheria ja Laestadiusta."


Kirjan mukaan usko on monelle lestadiolaiselle myös voimavara. 

Kirjan kirjoittajista: Aila Ruoho on teologian maisteri, yrittäjä ja kahden aikuisen lapsen äiti. Ruohon isänpuoleinen suku on lestadiolainen. Vuokko Ilola on 11 lapsen äiti, Kotimaa24-sivuston tunnettu blogisti, koulunkäyntiavustaja ja entinen lestadiolainen. Vuokon elämäntarina kulkee jatko-kertomuksen tavoin koko kirjan läpi.

"Miehen ruumis ei rasitu raskaudesta. Mies ei kärsi raskausajan vaivoista. Mies ei saa suonikohjuja eikä hänen lihaansa tarvitse leikata ponnistusvaiheessa. Nainen kantaa, kärsii ja hoitaa, mutta vanhoillislestadiolaisessa liikeessä hänellä ei ole juuri mitään valtaa omaan ruumiseensa. Valta on niillä, jotka päättivät ehkäisyopista naisen puolesta."

Kieli: Hyvää, täydellisyyttä hipovaa suomen kieltä, mikä ei vienyt huomiota itse kirjan sisällöltä. Kankea ja hidaslukuinen tieteellinen kieli loisti poissaolollaan.

"Jos seksuaalista kanssakäymistä toteutetaan ilman rakkautta, toisesta välittämistä ja ilman molempien halukkuutta tai suostuvaisuutta, se on käytännössä raiskaamista."

Miinusta: Pitkät luvut kaipasivat tiivistämistä. Minua myös häiritsi ehkäisyn käytön romantisointi; kirjassa ehkäisyn käyttö näyttäytyi taivaana, joka toisi vapautuksen ja ilon. Kuitenkin ehkäisyn käytölläkin on omat varjonsa; eettiset ongelmakohdat, mahdolliset parisuhdeongelmat ja terveydelliset vaarat. Niistä olisi myös suotavaa keskustella.

"Monen tunnin synnytyksen jälkeen muistan ajatelleeni, että ei enää ikinä tähän tilaan. Mutta tiesin, että siihen oli vielä tultava. Ajattelin kauhulla, että olenko jo vuoden päästä täällä taas." 

Plussaa: Kirjassa ei ole käytetty kankeaa ja hidaslukuista tieteellistä kieltä. Kirja oli asiapitoisuudestaan huolimatta helposti lähestyttävä, helppo ja nopea lukea. Kirja piti otteessaan loppuun asti ja sai ainakin minut kokemaan koko tunteiden laajan kirjon. Itketti ja nauratti. Kirjassa ei myöskään haukuttu vanhoillislestadiolaista liikettä vaan tuotiin avoimesti esille yhteisön hyvät ja huonot puolet. Kirja ei myöskään pyörinyt pelkästään ehkäisykiellon ja ankaran seksuaaliopin ympärillä vaan kirja esitteli myös laajemmin vanhoillislestadiolaisuutta, vanhoillislestadiolaisten perhe-elämää ja kasvatusperiaatteita, suurperheiden arkea, lapsien lapsuutta suurperheissä, nuorten seurustelua sekä sinkkujen asemaa.

Lapsuudenkotini naapurissa asui lestadiolaisperhe. 
Myös minä olen saanut kuulla joutuvani helvettiin, mutta eniten minua satutti se,
 etteivät lestadiolaiset ystäväni olleet tuntevinaan minua koulussa - koulun ulkopuolella myös minun seura kelpasi. 

"Toisen lapseni synnyttyä halusin hänen kuolevan. -- Olin kateellinen tuttavalleni jolle tuli keskenmeno."

Kenelle: Vanhoillislestadiolaisille sekä liikkeen parista erkaantuneille. Tämä kirja voi parantaa monta haavaa ja murtaa pelkoja. Kirja on myös hyödyllinen tietopaketti sosiaali-ja terveysalan ammattilaisille sekä lestadiolaisperheiden ei-lestadiolaisille naapureille.

"Liikkeessä kuulee usein puhuttavan ison perheen siunauksesta. Lasten vastaanottamisen sanotaan tuovan mukanaan kaikkea hyvää: leivän, iloa ja elämän tarkoituksen sekä turvaa vanhuuteen. Todellisuudessa kaikenkokoisissa perheissä koetaan samanlaisia asioita: iloa ja siunausta, vaivaa ja vastusta, onnistumisia ja epäonnistumisia. -- Nämä asiat eivät ole sidottuina perhekokoihin."

Terveiset kirjailijoille: Kiitos rohkeasta ja stereotypioita murtavasta tietokirjasta! Kirjaa oli mukava lukea. Kiitos, kun annoitte äänen tavallisille lestadiolaisille ja liikkeen parista erkaantuneille tai erotetuille ex-lestadiolaisille. Toivottavasti kirjan teemojen ympärillä vellovaa keskustelua ei vaienneta liikkeen sisällä.

Toivottavasti monet lestadiolaiset lukevat tämän kirjan ennen kuin tuomitsevat sen. 

"Osa haastattelemistamme henkilöistä on edelleen mukana liikkeessä, osa on jättänyt yhteisön. Osalla lähtöpäätökseen on vaikuttanut ehkäisyoppi", kertovat kirjan kirjoittajat.

Surullista, eikö?

"Uskoni on muuttunut auktoriteettiuskosta ja orjallisesta sääntöjen noudattamisesta ja helvetinpelkoisesta ja nipottajajumalaan uskomisesta rauhaksi, vapaudeksi ja iloksi."

"Olen jättänyt lestadiolaisuuden ja haluan uskoa terveellä tavalla. Minun mielestäni synti on paljon isompi asia kuin esimerkiksi ripsiväri ripsissä tai korut korvissa. Ajattelen myös, että kirkon papit voivat samalla tavalla antaa syntejä anteeksi kuin lestadiolaiset papit."

Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan Usko, toivo ja raskaus-teos on herättänyt monenkirjavaa keskustelua eri medioissa. Minusta vanhoillislestadiolaisen liikkeen todelliset kasvot tulivat hyvin näkyviin Ylen verkkosivuilla bloggaavan Sari Helinin Miksi lestadiolaisten ihmisoikeusrikokseen ei puututa?-blogikirjoituksen kommenteissa.

*****

Kirjan voi ostaa mm. täältä tai täältä.

2 kommenttia:

  1. Aion lukea tämän jossakin vaiheessa, vaikka tiedän, että ärtymykseni tulee olemaan valtaisa.
    Lueskelin noita Sari Helinille tulleita kommentteja ja ärtymykseni nousi jo niistä vaarallisen paljon. Muka on sama kasvattaako yhtä tai viittätoista. Niin varmaan! Kyllä nuo hymistelyt pitäisi kertakaikkiaan lopettaa ja antaa myös vl-naisille ihmisarvo lopultakin. Erään kirjoittajan äiti joutuu käyttämään viisikymppisenä vaippoja, kun on niin kiusattu raskauksilla. Älytöntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärtymystä ja hammasta minäkin purin monessa eri kohdassa! Kirjassa julkaistut kirjeet olivat paikoitellen hyvin karua luettavaa. Pahimmat ja karuimmat katkelmat säästin lukijan löydettäväksi. Kirja toi esiin monien ilmiöiden taustoja ja auttoi ainakin minua, liikkeen ulkopuolella elävää, ymmärtämään miksi monet naiset elävät liikkeessä ja kieltäytyvät ehkäisyn käytöstä. Kuitenkin kirja toi esiin myös kolikon toisen puolen: kaikki eivät kärsi ehkäisykiellosta ja suureen joukkoon mahtuu myös onnellisia tarinoita. Onneksi.

      Poista