Sivut

torstai 11. syyskuuta 2014

Kranz, Lea: Riepumattoni raitoja

Toiset syövät lohturuokaa, minä luen lohtukirjoja.

Olen perinyt äidiltäni rakkauden Lea Kranzin kirjoihin ja Kranz on ollut jo pitkään yksi lempikirjailijoistani. Miksi?


Kranz osaa aidosti hauskan, hersyävän huumorin. Joka kerta hänen kirjoittamansa kirjat kutkuttavat naurulihakseni maitohapoille. Kranzin kyky käyttää suomen kieltä ja rakentaa koukuttavia tarinoita on jäljittelemätön. Kranz on kiistatta lahjakkain suomalainen kirjailija, jonka tiedän. Kranz taitaa suomen kielen salat ja saa rakkaan äidinkielemme näyttämään ja kuulostamaan runollisen kauniilta, suorastaan herkulliselta. Rehevältä. Kranzin kirjoja on pakko ahmia. Ne vain ovat niin hyviä. Kranzin kirjat irroittavat mielen huolista ja vievät lukijan rentouttavalle nojatuolimatkalle arjen yläpuolelle.

Kranz käsittelee kirjoissaan elämän kipeitä varjoja ja kutkuttavia valoja elämänkokemuksella, viisaudella ja hellyydellä. Sanottavansa Kranz käärii taidokkaasti terävänäköiseen satiiriin ja sarkasmiin. Huumori on vain mauste.

Pidän eniten Lea Kranzin kirjasta Riepumattoni raitoja. Kirja kertoo muistoista.

Sain kirjan: Ostin kirjan aikoinaan kirjakaupasta. Vuotta en muista.

Ennakko-oletus: Millainenhan on äitini lempikirja? Onko se muka niin hyvä kuin äiti väittää? Miksi äitini lukee tämän kirjan aina uudestaan ja uudestaan, kyllästymättä? Nyt, lukemattomien lukukertojen jälkeen, tiesin mitä odottaa. Tällä kertaa halusin lumoutua Kranzin kielestä ja tarinoista. Uppoutua niihin ammattikirjallisuuden lomassa.

Juoni: Kirja koostuu lyhyistä pakinan tyylisistä tarinoista. Muistoista, mitkä kiteytyvät räsymaton väreihin. Kirjan luvut on nimetty räsymaton värien mukaan: ruisleivänruskea raita, riemunkirjava raita, kullankeltainen raita, oranssi raita, ruusunpunainen raita, välimerensininen raita jne. Jokaisen raidan värin alla on myös luvun tarinan kiteyttävä otsikko, joita ovat mm. Lapsia lapsia lapsia, ahdistunut ateisti, kahden rakkauden raatelema, täytekudetta, mies idästä ja koulukiusattuna 1940-luvulla.

                                Älä koskaan tuomitse kirjaa ruman kannen perusteella!
    
Plussaa: Rehevä, mehukas kieli. Ajatuksia kirvoittavat tarinat, jotka saavat alle kolmikymppisen naisen hymyilemään: ei se ennenkään ole ollut kovin helppoa... Lyhyet tarinat. Tätä kirjaa on helppo lukea iltaisin. Täydellinen yöpöytä kirja.

Miinusta: Ajoittainen suorasukaisuus ja vanhemman ihmisen maailmankuvan ehdottomuus voivat loukata herkkähipiäistä. 279-sivuinen kirja tuntui lyhyeltä. Ajoittain Kranzin tyyli kirjoittaa on vanhahtava; on pitkälti makukysymys pitääkö siitä vai ei.

Kieli: Kielestä paistaa kirjailijan lahjakkuus. Toistan nyt itseäni: mielestäni Lea Kranz on lahjakkain suomalainen kirjailija, jonka tiedän. (Tämähän on vain minun mielipiteeni, eri mieltä saa olla!) Kieli on herkullista, kaunista ja runollista. En lakkaa kummastelemasta: tähänkö kaikkeen suomen kieli taipuu?

Kenelle: Sinulle, joka haluat lukea laadukkaan ja herkullisen välipalakirjan, etsit lyhyitä tarinoita aikuisten iltasaduksi tai joka olet menettänyt uskon hyviin suomen kielisiin kirjoihin. Tästä kirjasta jää hyvä mieli.

Terveiset kirjailijalle: Kiitos ja halaus! Olet yksi lempikirjailijoistani ja jos minulta kysytään, olet Suomen paras kirjailija. Jos kirjoittaisit ei-kristillisiä romaaneja, olisit varmasti saanut jo useita palkintoja ja tunnustuksia. Minusta on sääli ettei suuri yleisö tunne sinua.

*****
Lea Kranz harrastaa Kirjasampo.fi-sivuston mukaan tietokonetaidetta. Mitä kummaa on tietokonetaide?

EDIT: Kirja löytyy kirjastoista. (Kirja on jo aika vanha, julkaistu vuonna 2001, joten sitä ei löydy enää kirjakaupoista.)  Ainakin Lapin kirjastoissa niitä on hyvin saatavilla, mm. Rovaniemellä, Kittilässä, Kemijärvellä, Sallassa, Sompiossa ja Torniossa.


1 kommentti:

  1. Täällä toinen, joka peri rakkauden Lea Kranzin kirjoihin edesmenneeltä äidiltään. Lisäksi perin viime vuonna nipun hänen tuotantoaan tädiltäni. Punainen aurinko tuli tänään luettua. Täytyy hillitä itseään ja säästää Sinitaivaan alla toisen päivän lukunautinnoksi. Makeaa ja kirpeää samalla mutta lohturuokaa henkisesti:)

    VastaaPoista