Sivut

tiistai 9. syyskuuta 2014

Heikkinen, Mikko-Pekka: Jääräpää

Sain kirjan: ostin kirjan maailman parhaimmasta kirjakaupasta, Rovaniemeltä. Se löytyy Revontuli-kauppakeskuksesta. Nimeä en kerro.

Ennakko-oletus: kirja sijoittuu Lappiin ja vielä Lapin parhaimpaan osaan: Muonioon. Lapin kansan haastattelu Mikko-Pekka Heikkisestä ja hänen uusimmasta kirjastaan antoi hyvän ensivaikutelman kirjasta. Takakanteen on painettu nirsoksi tiedetyn Helsingin Sanomien kehut. Summattuna: kirjan on pakko olla hyvä.

No, vähänpä tiesin. Onneksi en tiennyt. Olisi muuten saattanut jäädä kokonaan lukematta. (Yleensä luen huonoksikin haukutut kirjat silkasta uteliaisuudesta - oliko se muka noin huono? Ei voi olla!)




Juoni: Kirjassa on kliseisen rakkaustarinan ainekset: koulutettu etelän nainen rakastuu lomareissullaan lappilaiseen yrittäjään ja muuttaa rakkauden perässä Lappiin. Sitten alkaa ihmeiden sarja: hän saa koulutustaan vastaavaa työtä Muoniosta ja päätyy Muonion kunnanjohtajaksi, hän ei saa (naispuolisiakaan) ystäviä miehensä kotipaikkakunnalta eikä osaa lämmittää takkaa. (Lapissa yleensä takan lämmitys opetetaan uusille tulokkaille mikäli he eivät sitä hallitse) Pian törmäyskurssilla ovat kliseisesti etelän latensuurkuluttaja ja pohjoisen änkyrämies, Suomi ja Saamenmaa, poliisi ja paikallisten villi länsi, nainen ja mies, nyrkki ja poski, meisseli ja autonrengas.

Kirjassa käsitellään tärkeitä aiheita: kuntaliitoksen mielekkyyttä tai mielettömyyttä, perheväkivaltaa, oman käden oikeutta, kaamosmasennusta ja rakkauden vastamäkeä.

Mutta tarviiko sitä etelää ja pohjoista laittaa aina napit vastakkain? Voiko enää kuluneempaa kliseetä olla? Kunnanjohtajia koulutetaan myös Lapin Yliopistossa. Katja olisi voinut olla myös Rovaniemeltä... Uskallan väittää, että etelä ja pohjoinen ovat napit vastakkain vain Lapista etelään muuttaneiden sydämessä ja mielessä, sillä he joutuvat tekemään kompromisseja ja tasapainoilemaan ajoittain voimakkaasti raastavan koti-ikävän ja etelän elämän (ystävät, työ ja koti) välillä. Lapissa asuvat eivät laita etelää ja pohjoista vastakkain. Täällä tykätään etelän ihmisistä. Minä tiedän mistä puhun. Olen asunut Helsingissä, mutta muutin elämäni suurimman rakkauden perässä Lappiin.



Plussaa: aidolla murteella kirjoitetut repliikit ja saamenkieliset lauseet. Mehukkaat kielikuvat. Huumori. Maisemien ja kaamoksen onnistunut kuvaus. Kirjassa annettiin tasapuolisesti ääni eri ihmisille: kunnanjohtajalle, vihaiselle appiukolle, aviomiehelle ja anopille. Kirjasta puuttui Lapin hehkutus ja alleviivattu glamour.

Miinusta: tarina hyppelehti ja sai kirjan tuntumaan paikoitellen hyvin sekavalta ja huonosti kirjoitetulta. Naisen ajatusmaailman kuvaus oli paikoitellen hyvin teennäistä ja epäaitoa, olettamuksiin perustuvaa. Todellisuudessa me naiset olemme paljon monimutkaisempia emmekä niin yksioikoisia!

Kieli: Sujuvaa ja hyvin kirjoitettua. Virheetöntä. Saamen kieliset lauseet olivat kirjan valopilkkuja! Juonen rakentamisessa näkyi kiire. Minä olisin antanut kirjan ässehtiä rauhassa, lukenut kirjan pitkän tauon jälkeen uusin silmin ja sen jälkeen  tehnyt vielä pari muokkauskierrosta. Kirjan tarinasta olisi ehkä tullut mehukkaampi ja tarina olisi ehtinyt maustua kunnolla.

Kenelle: Lappilaisille ja Lapista etelään muuttaneille ex-lappilaisille.

Terveiset kirjailijalle: Mainostit kirjoittaneesi kirjan suurimmaksi osaksi Lapissa. Kirja tuntui loppua kohden yhä hätäisemmin, kiireellä kirjoitetulta. Se näkyi mm. loppuratkaisussa. Viivy seuraavalla kerralla Lapissa kauemmin, jotta ehdit muokata kirjan kunnolla. Osaat kuvata miestä ja miehen ajatusmaailmaa hyvin. Jos olisin sinä, keskittyisin seuraavassa kirjassa miesnäkökulmaan ja pitäytyisin siinä.

Jäin pohtimaan: Jos kirjan kirjoittaja olisi ollut tuntematon mies vaikkapa Muoniosta, joka ei olisi Helsingin Sanomien toimittaja, kirjailija eikä hänellä olisi kontakteja kustantajiin, olisiko Jääräpää-kirjaa edes julkaistu?

**

PS: Kirja on luettu myös Nenä kirjassa-kirjablogissa. Sieltä löysin myös kirjan kirja-trailerin, joka löytyy täältä. Myös kirja-traileriin kannattaa tutustua.

PPS: Kannattaa lukea myös Lapin kansan kirja-arvostelu.

EDIT.  Sain sähköpostia Mikko-Pekka Heikkiseltä ja hän oikaisi erään asiavirheen. Hän ei ole kirjoittanut Jääräpää-romaania Sodankylässä (niin kuin virheellisesti väitin kommenttilootassa) vaan Utsjoen Kevolla. Hän on löytänyt sieltä mukavan, residenssityyppisen majapaikan ja mukavia ihmisiä, siksi Utsjoki. (Ymmärrän hänen valintansa täysin. Muoniosta residenssityyppisiä majapaikkoja on hankala löytää ja varsinkin talvisin siellä on majapaikat kalliita ja varattuja.) Juuri tästä minä tykkään; rehellisestä vuorovaikutuksesta kirjailijoiden kanssa. Se on ehdottomasti kirjablogien suola, chili ja suklaa.

5 kommenttia:

  1. Hei Ilona, olipa tosi kiva lukea juttu myös Lapissa asuvan näkökulmasta, minä en nimittäin en osannut sinällään kyseenalaistaa lukemaani vaan enemminkin nautin hauskasta menosta. Kiva kuulla että murre on aitoa, sitä oli ihana lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä vain lukee kriittisemmin kirjoja, jotka kertovat niistä leveysasteista, joilla itse elää ja vaikuttaa? Itseäni häiritsi erityisesti naisten kuvaus. Naiset (Lapissa) eivät ole noin yksioikoisia vaan paljon lujempia, vahvempia ja päättäväisempiä. Lisäksi Jääräpää kertoi asioista, joista Lapissa on jauhettu jo vuosikausia. Se hieman haukotutti, mutta annan sen anteeksi. Luin arvostelun kirjoittamisen jälkeen Heikkisestä haastattelun, jossa hän kertoi kirjoittaneensa kirjaa Sodankylässä. Lapin kansan taannoisessa haastattelussa sitä ei muistaakseni mainittu. Ihmettelin suuresti paikan valintaa ja näin jälkikäteen ajatellen kirjoituspaikka näkyi hieman maisemakuvauksissa. Sodankylä ja Muonio ovat maisemallisesti ihan erilaisia niin kuin Länsi-ja Itä-Lappi voivat vain olla. Miksi kirjailija on matkustanut Sodankylään jos hän kirjoittaa Muoniosta? Jos kirja olisi kertonut Kainuusta tai Sysi-Suomesta, olisin voinut olla hellempi. Ehkä olisin pitänyt kirjastakin enemmän.

      Poista
    2. Täytyy vielä korjata tännekin: Heikkinen on kirjoittanut Jääräpää-romaanin Utsjoen Kevolla, ei Sodankylässä.

      Poista
  2. Olipa mukavaa lukea mietteitäsi tästä kirjasta, kun asut Lapissa. :) Minä olen samalla linjalla kuin Norkku, oli mukavan paljon menoa kirjassa, ja oli mukavaa lukea kerrankin miehen kirjoittama rakkaustarina. Mutta kun luin bloggauksesi, niin yhdyn kyllä useampaankin virhekohtaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minun ei pitäisi lukea Lapista kertovia kirjoja - voi olla, että luen niitä liian kriittisesti ja otan ne turhan vakavasti! ;) Tuollaiset perusyleistykset vain alkavat pidemmän päälle ärsyttämään. Mutta onhan tuossa kirjassa paljon hyvääkin! Kiva kuulla, että pidit :)

      Poista