Sivut

maanantai 29. syyskuuta 2014

Fielding, Helen: Mad about The Boy

Oh Jones, Bridget Jones...  I love you so much! Oh! But... Why?

No, tässä muutamia syitä:

Miten tutustuin Bridget Jonesiin: Isosiskoni oli suuri Bridget Jones-fani ja luin häneltä salaa hänen Bridget Jones-kirjoja. Tosin jäin aika pian kiinni ja opin ettei salaa lainattuja kirjoja kannata lukea samaan aikaan, kun syö kaakaojauheella maustettua vanilijajäätelöä... Terveiset vaan sinne maaseudulle Suomen kauneimpaan maaseutu-hotelliin!

Kello 22.00 Palasin kiireesti takaisin alakertaan ja keittiöön. Tilanne vain paheni: kaikkialla oli hiljaista, yksinäistä, tyhjää. "Kunpa vain..." Lopeta, lopeta. Ei ole varaa tähän. Pistä tee kiehumaan. Älä lipeä pimeän puolelle.

Kello 22.01 Ovikello! Luojan kiitos! Mutta kuka siellä voi olla tähän aikaan illasta? 


Kirjan laina-aika päättyy tänään. 

Sain kirjan: löysin kirjan kirjaston pikalaina-hyllystä ja lainasin. Me kirjabloggaajatkin käytämmä kirjastoja... Paljon. Vaikka pahat linnut väittävätkin jotain muuta...

Kello 15.00 Jos laittaa huultenpullistajaa käsiin, onko seurauksena nakkisormet?

Ennakko-oletus: toivottavasti kirja jatkaa aiempien Bridget Jonesien linjoilla ja on yhtä riipaiseva, hauska, hersyävä ja epätoivoinen kuin aiemmatkin Bridget Jonesin päiväkirjat. Onkohan Mark Darcy kuollut niin kuin pahat kielet väittävät? Ei Helen Fielding ole voinut olla niin julma... Mark Darcyn on pakko olla elossa! Muutenhan Colin Firth ei voisi näytellä kolmannessa Bridget Jones-elokuvassa... Pakko lukea Mad about The Boy. Sittenhän se selviää...

Kello 21.21 Onko moraalisesti väärin mennä kampaajalle, kun päässäni voi olla silmin havaitsemattomia täinmunia, jotka ovat vasta viikon mittaisen kuoriutumisvaiheensa alussa?

Kello 21.25 Kyllä. Se on moraalisesti väärin. Ehkä Mabelin ja Billynkään ei pitäisi mennä leikkitreffeilleen?
---
Kello 21.35 Täit tuntuvat synnyttävän käsittämättömän määrän modernien aikojen moraalisia dilemmoja.





Juoni: Bridget Jonesilla on kaksi lasta, ura ja asiat päällisin puolin paremmin kuin koskaan ennen. Vai onko? Mitä Bridget Jones yrittää peittää kiireisen arjen tohinan alle? Mikä valtaa Bridgetin mielen yön hiljaisina tunteina ja valvottaa? Onko hänen koskaan mahdollista olla täysin onnellinen? Voiko elämäänsä olla täysin tyytyväinen koskaan, vaikka onkin saavuttanut elämässään kaiken sen mistä on aina haaveillut? Onko aito rakkaus ja pysyvä onni sateenkaaren päässä oleva aarre, jota ei ole mahdollista edes saavuttaa?

Kello 21.15 Lapset nukkuvat ja talo on pimeä ja hiljainen. Voi luoja, olen niin yksinäinen! Kaikki muut Lontoossa nauravat iloisesti ystäviensä kanssa ravintoloissa ja menevät sitten kotiin harrastamaan seksiä.

Kello 21.25 Kuules nyt. On ihan ok olla yksin lauantai-iltana. Siivoan vain portaikon alla olevan komeron ja nousen sitten kuntopyörälle.

Kello 21.30 Tai ehkä en.

Kello 21.32 Katsoin juuri jääkaappiin. Ehkä otan lasin viiniä ja pussin juustoraastetta.

Kello 21.35 No niin, nyt on parempi. Aion mennä Twitteriin! Sosiaalisen median ansiosta en koskaan enää tunne oloani eristyneeksi ja yksinäiseksi... 



Kieli: Yksinkertaista, selkeää ja nopealukuista. Hyvin puhekielistä.

Plussaa: Äitiydestä huolimatta Bridget Jones on yhtä hömelö, hassu ja lapsellinen oma itsensä kuin aiemmissakin Bridget Jonesin päiväkirjoissa. Twitterin ja somen käyttöä oli kuvattu hauskasti, omaperäisesti ja humoristisesti. Kirjan innoittamana myös minä liityin twitteriin! Onnistunut ja uskottava lapsiperheen arjen sekä nettideittailukulttuurin kuvaus. Kirjaan oli myös ujutettu tuoreita ilmiöitä (toyboyt ja puumat, Fifty Shades) sekä niistä oli tunnistettavissa ajankohtaisia uutistapahtumia (mm. Katen ja Williamin häät ja Katen raskaus) Kirja myös vilisi nykyajan tähtiä ja naisten esikuvia. Huumori oli Mad about The Boyssa samanlaista kuin aiemmissakin Bridget Jonesin päiväkirjoissa ja se puri yhä minuun. Tunnustan: kikatin välillä ääneen. Onneksi istuin kotisohvalla enkä missään julkisessa tilassa... Kirjan juoni ei ollut yhtä ennalta-arvattava ja suoraviivainen mitä aiemmissa Bridget Jonesin päiväkirjoissa. Varsinkin kirjan loppuratkaisu yllätti. Jos olisin Helen Fielding, en olisi uskaltanut päätyä niin ennalta-arvattavaan loppuratkaisuun...

Kello  21.45 Menin Twitter-sivustolle, mutta en tajua mitään. Sehän on pelkkää käsittämättömänä vyöryävää siansaksamaista kökkökeskustelua täynnä @sitä ja #tätä. Miten tästä pitäisi ymmärtää mistä on kyse? 

Miinusta: toistuvat pieru- ja oksennusvitsit. (Oliko niitä aiemmissa kirjoissa, ei kai?) Ne eivät jaksaneet enää pidemmän päälle naurattaa. Sori vaan...




Mikä yllätti: (Nyt seuraa juonipaljastus!) Mark Darcyn kuolema.

Kenelle suosittelisin: Naisille. Varsinkin teille, jotka pelkäätte lasten hankinnan lykkäämistä.


Kello 22.15 Seuraajia nolla. Alan vajota häpeän ja pelon valtaan: ehkä kaikki muut vain twitteröivät keskenään ja jättävät minut ulkopuolelle, koska olen hylkiö.

Kello 22.16 Ehkä he jopa juttelevat parhaillaan selkäni takana siitä mikä hylkiö olen. Voi luoja, nyt en enää ole pelkästään eristyksissä ja yksin, vaan selvästikin myös hylkiö. 


Kirjan lukemisen jälkeen minun tekisi mieli: lukea kaikki vanhat Bridget Jonesin päiväkirjat. Miten sitä deittailtiinkaan ennen some-aikaa?



Terveiset kirjailijalle: (edelleen juonipaljastuksia) Miksi tapoit Bridget Jonesin elämän suurimman rakkauden, Mark Darcyn? Miksi mr. Darcy ei vain voinut elää?


Kello 21.50 Mutta mitä minä nyt teen? Pitääkö seuraajia moikata? Toivottaa tervetulleeksi?

Kello 21.51 Pitääkö niitä seurata?

Kello 22.00 Olen some-häpeästä mykkänä. Taidan häipyä koko Twitteristä


Terveiset suomentajalle: Hyvä, laadukas suomennos, mutta yksi asia jäi vaivaamaan: miksi kirjan nimeä, Mad about The Boy, ei ole suomennettu? (Minusta on väärin olettaa, että: "Kyllähän ne kirjan kohderyhmään kuuluvat lukijat ymmärtävät mitä kirjan nimi tarkoittaa! Ei sitä tarvitse suomentaa!") Ymmärrän kyllä, että kirjan nimelle on ollut hankalaa keksiä sopivaa suomennosta, mutta ei se mahdotonkaan tehtävä olisi ollut... Sitä vartenhan suomentajat ovat! Kirjan englanninkielinen nimi voi nimittäin johtaa harhaan ja vaikuttaa lukijan osto-tai lainauspäätökseen. Minuun se ainakin vaikutti. Huomasin kirjan jo puoli vuotta sitten kirjaston pikalaina-hyllyssä, mutta jätin kirjan hyllyyn ja päätin odottaa suomennosta... Viime viikolla minulta pääsi pari, tarkkaan valikoitua, rumaa sanaa, kun huomasin kirjan olevankin suomenkielinen! Olisin voinut lukea kirjan jo puoli vuotta sitten... Onkohan muillekin käynyt näin?

Tämä piti googlata: Mikä on Exocet-ohjus?

Joka tapauksessa tämän kirjan luen varmasti vielä uudelleen.

*****

Kiitos ja aamen,

Ilona

ps. Taidan katsoa ne elokuvatkin... Jonain tunnelmallisena joulukuun iltana.

pps. Miksi ihmeessä minun päässä soi It's Raining Men ja All By Myself?

EDIT: Kursiivilla painetut tekstikatkelmat ovat pätkiä Helen Fieldingin Mad about The Boy-kirjasta. Suomentanut Annika Eräpuro. Otava 2013.

2 kommenttia:

  1. Täällä toinen joka oli jonkin aikaa pihalla tuon englanninkieliseksi jätetyn kirjan nimen vuoksi. Onneksi kirjablogeissa tuli vastaan riittävän monta kertaa tuo nimi, jotta tajusin vihdoin, että kirja on tosiaan suomennettu. Täältä siis myös kannatushuuto sen puolesta, että kirjan nimet suomennettaisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä :) Täytyy kyllä itse asiassa tunnustaa etten kirjablogien perusteella edes huomannut ettei kirjan nimeä ole suomennettu! Kiinnitin taas ihan muihin asioihin huomiota...

      Poista