Sivut

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Hietamies, Eve: Yösyöttö

On kirjoja, joihin palaan uudelleen vuosi vuoden jälkeen eri elämänvaiheissa. Eve Hietamiehen Yösyöttö ja Tarhapäivä ovat juuri tällaisia kirjoja.

Viime viikkoina olen lukenut Yösyöttöä kylpyhuoneen lattialla kaksin kerroin samalla, kun olen yrittänyt selättää raskausajan pahoinvoinnin. Tämän vuoksi minua ei ole blogin puolella paljon näkynyt. En ole raskinut raahata kallista elektroniikkaa kylpyhuoneen puolelle!

Hietamiehen Yösyöttö ja Tarhapäivä-kirjat ovat olleet ainakin minulle tärkeitä kirjoja prosessissa, jossa valmistaudutaan ja kasvetaan pikku hiljaa äidiksi ja vastuulliseksi vanhemmaksi. Kirjat antavat realistisen kuvan lapsiperheen arjesta, mutta ne ovat myös sormia, jotka osoittavat niihin pieniin onnen hetkiin, joista arki koostuu olipa lapsia tai ei.

Tänään on Yösyötön vuoro.

Sain kirjan: ostin junamatkalle kirjan pokkariversion Helsingin rautatieaseman R-Kioskilta. Siitä on jo monta vuotta.

Ennakko-oletus: hyvä, viihdyttävä ajantappo-kirja, joka vie ajatukset muualle. Kirja, joka vain paranee jokaisella lukemiskerralla.

Juoni: Tuore isä jätetään Naistenklinikan edessä. Toimittajana työskentelevän Antti Pasasen ajatuksiin iskostuu pikku hiljaa karu todellisuus: hänen on selviydyttävä yksin vastasyntyneen vauvan hoitamisesta ja vauvaperheen arjesta. Ketään muita ei ole. Mistä tavallinen suomalainen äijä löytää kivikautiset äitigeenit? Miten hän saa pidettyä suloisen poikavauvansa hengissä siihen asti kunnes vauvan äiti palaa? Palaahan hän? Pakko palata! Mutta palaako hän?

Tarina kertoo: vastuulliseksi vanhemmaksi kasvamisesta, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja psykoosista, yksinhuoltajuudesta, isyydestä ja äitiydestä. Äitimyyteistä. Ihmisen ihmeellisestä kyvystä selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta. Vauvaperheen iloista ja onnen hetkistä, mutta myös niiden vastakohdista.

Kieli: Sujuvaa, eleetöntä ja nopea lukuista. Lauserakenteet ovat yksinkertaisia, mutta sanonnat mehukkaita ja tuoreita. Repliikit kuulostavat aidolta puhekieleltä, luontevilta.

Plussaa: hersyävä huumori. Raadollisen rehellinen kirja, joka ei kaunistele lapsiperheen arjen tylsyyttä tai yksitoikkoisuutta eikä vanhemman väsymystä. Asioista ja ilmiöistä puhutaan niiden oikeilla nimillä. Yösyöttö ja Tarhapäivä ovat Hietamiehen parhaimpia kirjoja. Yösyöttöä ja Tarhapäivää ei voi verrata Hietamiehen aiempiin kirjoihin. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Lukijana herääkin kysymys: mitä ihmettä Hietamiehelle on tapahtunut? Miten sama kirjailija voi kehittyä yhtäkkiä noin isoin harppauksin? Toivon, että Hietamies säilyttää myös muissa kirjoissa Yösyötön ja Tarhapäivän tyylin.

Miinusta: kaipaisin Yösyötölle ja Tarhapäivälle jatkoa - koulupäivää. Olisi mielenkiintoista lukea mitä kouluikäiselle Paavolle kuuluu. Mutta voiko tätä lukea miinukseksi?

Kenelle: yksinhuoltajille, erosta haaveileville, äideille ja isille, tuleville vanhemmille, isovanhemmille, kummeille, tädeille, sedille ja enoille. Ihmisille, jotka ovat käyneet läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen tai psykoosin. Ihmisille, jotka pelkäävät sitä. Yösyötön lukeminen voi olla terapeuttinen kokemus.

Terveiset kirjailijalle: Kiitos, kun kirjoitat rehellisesti kipeistäkin asioista asioiden oikeilla nimillä. Kiitos. Minä odotan jo kolmatta kirjaa, eskari- tai koulupäivää!

*****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti