Sivut

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Sten, Viveca: Pinnan alla

Tuleeko teille koskaan sellaista tunnetta ettette haluaisi suositella jotain hyvää kirjaa, sillä pelkäätte ettei kirjailijan seuraavia kirjoja saa kirjastosta ilman vuoden varausjonotusta? Minulle tulee. Usein. Joten älkää pliis kertoko muille, että Viveca Stenin kirjat ovat tosi hyviä, joohan? ;)

Tällä hetkellä Lapissa vallitsee täydellinen Viveca Stenin kirjojen lukemissää: puolipilvistä, sateista, viileää ja ilmassa lentelee muutama verenhimoinen itikka, mutta taivaalla loimottaa jo keskiyön aurinko. Ah! (Keskiyön auringon ansiosta hyvästelin sähkövalot jo viime viikolla. Niitä tarvitaan seuraavan kerran syyskuussa! Halleluja!)

Joten jos olet suuntaamassa Lappiin, pakkaa ihmeessä joku Viveca Stenin kirjoista mukaan.
Ilmainen turistivinkki: kannattaa poiketa myös Sodankylän elokuvafestareille. Siellä on nyt kaikki lappilaiset! Lupaan syödä karvalakkini ellet pidä festareista! Unohtumaton kokemus, jota et tule koskaan unohtamaan. Mutta pieni varoitus: kun olet kerran juhlinut keskiyön auringon alla ja kadottanut vuorokaudenajantajusi, haluat kokea sen uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Siihen jää koukkuun! Sinua on varoitettu! ;)

Takaisin Viveca Steniin. Stenin kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, ensimmäisestä osasta alkaen. Kirjat ovat kuin jatkokertomuksia: toista kirjaa on mahdotonta ymmärtää täysin ilman ensimmäistä. Kun olet lukenut ensimmäisen, on pakko lukea toinenkin...




Sain kirjan: WSOY:lta arvostelukappaleena. Kiitos!

Ennakko-oletus: Jännittävä, yhdeltä istumalta luettava kirja. Mielenkiintoinen, koukuttava tarina, joka jää soimaan päähän.

Juoni: Tavallisena pimeänä syysiltana Lina Rosén lähtee pyöräilemään ystävänsä luota kotiin. Perille hän ei saavu koskaan. Sandhamnin saari haravoidaan perusteellisesti. Poliisien ja vapaaehtoisten ponnisteluista huolimatta Lina Rosénin ruumista ei löydy. Linan äiti uskoo tytön yhä elävän, mutta poliisit uskovat nuoren naisen hukuttautuneen. Hukuttautumista puoltaa moni seikka. Sandhamnin saari jatkaa elämäänsä kunnes eräänä kauniina talvipäivänä hiihtomalle tulleet pojat tekevät karmaisevan löydön. Mutta uskooko poikien äiti poikien kertomusta todeksi? Pienillä pojillahan on vilkas mielikuvitus...

Tarina kertoo: Äidin rakkaudesta, rakastamisen vaikeudesta, menetyksistä, perheväkivallasta, rakkaustarinoiden lopuista, ystävyydestä, vanhempien pahimmasta painajaisesta, leikin ja todellisuuden rajasta sekä vihasta, joka ylittää sukupolvet ja vuosikymmenet.

Kieli: Sujuvaa, huomaamatonta, helppolukuista ja kevyttä. Oivaltavaa. Muutamaa käännöskukkasta lukuunottamatta erinomainen käännös.

Plussaa:  Sten oli ujuttanut tarinaan myös aimo annoksen historiaa. Oli mielenkiintoista lukea millaista elämää saaristossa on eletty vuosikymmeniä sitten!

Miinusta: Stenin kirjoja lukiessa minulle on aina tullut tunne, että Sten yrittää dekkarin nojalla  markkinoida Sandhamnia ja Tukholman saaristoa ja houkutella sinne lisää turisteja. Aiemmissa kirjoissa markkinointi on ollut läpinäkyvää, nyt se oli päälle liimattua ja hyökkäävää. Ravintolan imelän kohtelias sisäänheittäjä espanjalaisella rantakadulla. Myös pitkät aikahyppäykset ja historiakuvaukset tuntuivat paikoitellen irrallisilta ja kaukaa haetuilta. Itse murhatutkimus jäi sivuseikaksi, historian ja markkinoinnin varjoon. Kirjassa oli harvinaisen avoin loppuratkaisu. En tiedä oliko se sitten hyvä tai todella huono juttu.

Kenelle: kevyt kesädekkari, joka kannattaa pakata mukaan viikonloppumatkalle. Kirjan lukee todistetusti yhdessä päivässä!

Terveiset kirjailijalle: Tusen tack! Jag måste läsa I natt är du död på svenska...

****

4 kommenttia:

  1. Minulla on tuo kirja luvussa, alussa. Ainakin sen aloitus lähtee liikkeelle. En ole lukenut tuolta tekijältä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulehan sitten kertomaan mitä pidit :) Olen lukenut Sandhamn-sarjan aiemmat osat ja minusta ne olivat parempia kuin Pinnan alla-kirja... Mutta ei tuokaan huono ollut! Seuraavan Stenin kirjan aion lukea ruotsiksi... Saa nähdä mitä siitä tulee! ;)

      Poista
  2. Minä pidin, se oli erilainen. Poliisi ei ollutkaan keskeisessä roolissa. Se eteni sujuvasti. Kirja herätti kiinnostukseni muihin osiin. Tein linkin sinuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin virkistävän erilainen? Stenin kirjoja lukiessa pääsee pohtimaan murhamysteereitä hieman erilaisemmasta näkökulmasta ja jotenkin alkaa hieman ymmärtämään murhaajan mielenmaisemaa. Miksi joku tekee niin järjettömiä tekoja. Mukava kuulla, että pidit :) Nyt testailen Stenin kirjaa alkuperäiskielellä! Saa nähdä mitä siitä tulee! ;)

      Poista