Sivut

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Burpo, Todd ja Vincent, Lynn: Taivas on totta

Hörhö kirja. En minä sellaista halua lukea!, ajattelin törmätessäni kirjaan pari vuotta takaperin pääkaupunkiseudun Suomalaisessa kirjakaupassa. Ohitin kirjan olan kohautuksella. Onko täällä muuta?

Tämä oli reaktioni siitäkin huolimatta, että pidän kristillisistä kirjoista ja luen niitä. Tosin harvakseltaan, sillä laadukkaat, suomen kieliset kristilliset romaanit ovat nopeasti luettu. Siihen luen myös käännöskirjallisuuden.

(Amerikassa kristillistä kirjallisuutta arvostetaan ja sen laatuun on panostettu kautta aikojen. Se näkyy. Amerikassa kristilliset kirjat voivat voittaa laadukkaita kirjallisuuspalkintoja sekä päästä bestseller-listoille. Suomessa näin ei ole. Syy ei ole minun mielestäni kristillisten kirjojen arvostamisessa vaan niiden heikossa laadussa. Suomessa vain ani harva julkaistu kristillinen kirja yltää ns. tavallisen, sekulaaripuolen romaanin tasolle jos mittapuuna on sisältö, juoni, henkilögalleria ja kieli.
Ehkä kristilliset kustantamot panostavat opetuskirjallisuuteen tai gospeliin jolloin kertomakirjallisuus jää opetuskirjallisuuden ja gospelin jalkoihin? En tiedä.)

Olen viime vuosina menettänyt monta rakasta ihmistä ja viime viikkoina olen kaivannut edesmenneitä rakkaitani todella paljon. Ehkä sen vuoksi nappasin Lapin maagisesta maakuntakirjastosta Todd Burpon ja Lynn Vincentin kirjoittaman Taivas on totta-kirjan. Luin sen parissa illassa. Kirjan teologisesta oikeaoppisuudesta en tiedä, mutta kirjan tarina oli hyvä. Lohduttava.

Sain kirjan: lainasin kirjan Lapin maakuntakirjastosta, Rovaniemen pääkirjastosta.

Ennakko-oletus: hörhökirja. Jaksaakohan tätä edes lukea?

Juoni: Burpon perhe lähtee raskaan vuoden jälkeen retkelle ystäviensä luo. Matkan aikana heidän lapsensa sairastuvat vatsatautiin. Perheen nuorimmaisen tila heikkenee nopeasti. Burpot joutuvat palaamaan takaisin kotiin ja viemään kuopuksensa sairaalaan. Pariksi päiväksi. Pari päivää venyykin muutamaksi viikoksi, jonka aikana pieni Colton-poika joudutaan leikkaamaan useasti hoitovirheen vuoksi. Muutama kuukausi kotiutumisen jälkeen Colton-poika alkaa puhumaan kummia. Colton kertoo luontevasti leikkiensä lomassa jutelleensa Jeesuksen kanssa ja että, Jeesuksen serkku oli kiva, Pyhä Henki ampui voimaa isin päälle, mulla on toinen sisko ja Jeesuksen silmät oli tosi kauniit. Pojan taivaskuvaukset olivat hämmentävän yksityiskohtaisia ja täsmäsivät Raamatun profetioihin ja taivaskuvauksiin. Uskovaiset vanhemmat olivat hämmentyneitä. He eivät olleet opettaneet pojalleen tällaisia asioita eivätkä myöskään pyhäkoulun tädit. Mitä heidän pojalleen oli oikein tapahtunut? Miten heidän tulisi suhtautua pojan tarinoihin?

Tarina kertoo: skeptisyydestä, uskon kyseenalaistamisesta, uskosta, pienen lapsen rajatilakokemuksesta, vanhempien toivottomuudesta vakavasti sairaan lapsen vuoteen vierellä, lohduttamisesta sekä rukouksen voimasta.

Kieli: Kieli oli sujuvaa, yksinkertaista, mutta hyvää. Tarinan kerronta oli poukkoilevaa ja paikoitellen kirja kertasi liikaa edeltäneitä tapahtumia. Tarinan kerrontatapa muistuttaa Rekkakuskit jäällä-tv-sarjaa, jota mieheni inhoaa syvästi. Tv-sarjassa kerrataan jatkuvasti menneitä tapahtumia eikä rekkakuskien matkanteko pääse etenemään. Tämäkös jurppii valtavasti hyvä muistista suomalaista miestä!

Plussaa: kirja ei ollut saarnaava vaan päinvastoin hyvin skeptinen. Mikä yllätti positiivisesti: tämäkö kristillinen kirja? Lukijan ei myöskään tarvitse kaivaa omaa Raamattuaan esiin vertaillakseen sopiiko Coltonin kuvaukset yhteen Raamatun kanssa vaan Burpo oli liittänyt Coltonin kuvausten jälkeen aiheesta kertovia Raamatun katkelmia. Näin lukija pääsee heti vertailemaan katkelmien yhteneväisyyksiä ja eroja.

Miinusta: Kirja tuntui loppuvan kesken. Olisin halunnut tietää miten Coltonin saama mediahuomio oli vaikuttanut ujoon poikaan ja tämän ystävyyssuhteisiin? Alkoivatko muut lapset karttelemaan Coltonia tämän taivaskokemuksen vuoksi?

Kenelle: Jos olet menettänyt pienen vauvan tai lapsen. Kirjan tarina on lohduttava ja antaa uutta toivoa. Ehkä minunkin lapseni on taivaassa, nauraa, leikkii, voi hyvin ja odottaa minun näkemistä? Myös kaikille skeptikoille, jotka pohtivat Raamatun todenperäisyyttä tai Jumalan olemassaoloa. Tämä kirja antaa taatusti uutta pureskeltavaa!

Terveiset kirjailijoille: Kiitos. Kirja oli kuin lohduttava halaus, joka paransi monta haavaa. Kiitos.

****

IKIMUISTOISTA JUHANNUSTA! Mie lähen ettimään toppatakkia... Keskiyön aurinko on piilossa paksun, harmaan pilvipeiton takana ja päivän korkein lämpötila on +8! Pitää mennä laittamaan sauna päälle... 

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Sten, Viveca: Pinnan alla

Tuleeko teille koskaan sellaista tunnetta ettette haluaisi suositella jotain hyvää kirjaa, sillä pelkäätte ettei kirjailijan seuraavia kirjoja saa kirjastosta ilman vuoden varausjonotusta? Minulle tulee. Usein. Joten älkää pliis kertoko muille, että Viveca Stenin kirjat ovat tosi hyviä, joohan? ;)

Tällä hetkellä Lapissa vallitsee täydellinen Viveca Stenin kirjojen lukemissää: puolipilvistä, sateista, viileää ja ilmassa lentelee muutama verenhimoinen itikka, mutta taivaalla loimottaa jo keskiyön aurinko. Ah! (Keskiyön auringon ansiosta hyvästelin sähkövalot jo viime viikolla. Niitä tarvitaan seuraavan kerran syyskuussa! Halleluja!)

Joten jos olet suuntaamassa Lappiin, pakkaa ihmeessä joku Viveca Stenin kirjoista mukaan.
Ilmainen turistivinkki: kannattaa poiketa myös Sodankylän elokuvafestareille. Siellä on nyt kaikki lappilaiset! Lupaan syödä karvalakkini ellet pidä festareista! Unohtumaton kokemus, jota et tule koskaan unohtamaan. Mutta pieni varoitus: kun olet kerran juhlinut keskiyön auringon alla ja kadottanut vuorokaudenajantajusi, haluat kokea sen uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Siihen jää koukkuun! Sinua on varoitettu! ;)

Takaisin Viveca Steniin. Stenin kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, ensimmäisestä osasta alkaen. Kirjat ovat kuin jatkokertomuksia: toista kirjaa on mahdotonta ymmärtää täysin ilman ensimmäistä. Kun olet lukenut ensimmäisen, on pakko lukea toinenkin...




Sain kirjan: WSOY:lta arvostelukappaleena. Kiitos!

Ennakko-oletus: Jännittävä, yhdeltä istumalta luettava kirja. Mielenkiintoinen, koukuttava tarina, joka jää soimaan päähän.

Juoni: Tavallisena pimeänä syysiltana Lina Rosén lähtee pyöräilemään ystävänsä luota kotiin. Perille hän ei saavu koskaan. Sandhamnin saari haravoidaan perusteellisesti. Poliisien ja vapaaehtoisten ponnisteluista huolimatta Lina Rosénin ruumista ei löydy. Linan äiti uskoo tytön yhä elävän, mutta poliisit uskovat nuoren naisen hukuttautuneen. Hukuttautumista puoltaa moni seikka. Sandhamnin saari jatkaa elämäänsä kunnes eräänä kauniina talvipäivänä hiihtomalle tulleet pojat tekevät karmaisevan löydön. Mutta uskooko poikien äiti poikien kertomusta todeksi? Pienillä pojillahan on vilkas mielikuvitus...

Tarina kertoo: Äidin rakkaudesta, rakastamisen vaikeudesta, menetyksistä, perheväkivallasta, rakkaustarinoiden lopuista, ystävyydestä, vanhempien pahimmasta painajaisesta, leikin ja todellisuuden rajasta sekä vihasta, joka ylittää sukupolvet ja vuosikymmenet.

Kieli: Sujuvaa, huomaamatonta, helppolukuista ja kevyttä. Oivaltavaa. Muutamaa käännöskukkasta lukuunottamatta erinomainen käännös.

Plussaa:  Sten oli ujuttanut tarinaan myös aimo annoksen historiaa. Oli mielenkiintoista lukea millaista elämää saaristossa on eletty vuosikymmeniä sitten!

Miinusta: Stenin kirjoja lukiessa minulle on aina tullut tunne, että Sten yrittää dekkarin nojalla  markkinoida Sandhamnia ja Tukholman saaristoa ja houkutella sinne lisää turisteja. Aiemmissa kirjoissa markkinointi on ollut läpinäkyvää, nyt se oli päälle liimattua ja hyökkäävää. Ravintolan imelän kohtelias sisäänheittäjä espanjalaisella rantakadulla. Myös pitkät aikahyppäykset ja historiakuvaukset tuntuivat paikoitellen irrallisilta ja kaukaa haetuilta. Itse murhatutkimus jäi sivuseikaksi, historian ja markkinoinnin varjoon. Kirjassa oli harvinaisen avoin loppuratkaisu. En tiedä oliko se sitten hyvä tai todella huono juttu.

Kenelle: kevyt kesädekkari, joka kannattaa pakata mukaan viikonloppumatkalle. Kirjan lukee todistetusti yhdessä päivässä!

Terveiset kirjailijalle: Tusen tack! Jag måste läsa I natt är du död på svenska...

****