Sivut

tiistai 6. toukokuuta 2014

Takaisin kirjojen äärellä

Viime kesänä sain uutisen, joka laukaisi lumivyörymäisen elämänmuutoksen. Sen vuoksi jouduin punnitsemaan tarkoin ehdinkö tai edes voisinko pitää tätä blogia enää. Nyt päätös on tehty ja päätin jatkaa. Kaksi asiaa eivät ole kuitenkaan muuttuneet: minulla on mies, joka yhä vihaa lukemista ja asun Lapissa. Minnepä täältä raskisin lähteä! ;)

Teitä ei kiinnosta minä. Tiedän. Siispä takaisin itse asiaan: kirjoihin.

Yöpöydälläni lojuu ammattilukemiston lisäksi kolme kirjaa: Kuinka kasvattaa bebe (Druckerman, Pamela; Siltala 2013) ja Ihmeellinen mieli (Barnett, Kristine; Otava 2013).

Druckermanin kirjasta en uskalla sanoa mitään, sillä minulla ei ole lapsia ;) Mutta hyvä kirja se on ja tulevaisuudessa aion kasvattaa lapseni Druckermanin opein. Tosin se voi jäädä hyväksi aikomukseksi. Niin kaikki äiti-ihmiset väittävät...

Mutta entä Ihmeellinen mieli?

Kristine Barnettin esikoispoika Jacob syntyi terveenä, mutta vuoden ikäisenä lupaavasti alkanut kehitys alkoi taantumaan. Muutaman kuukauden kuluttua hän saa lopulta diagnoosin: autismi. Jacobin autismi ja vanhempien epätoivo syvenevät. Jacobin täytettyä 2-vuotta hänen Kristine-äidilleen kerrottiin, ettei Jacob oppisi koskaan solmimaan kengännauhojaan. Kristine-äiti reagoi kuten kuka tahansa rakastava, mutta epätoivoinen nykyäiti: hän ahmii jokaisen autismista kirjoitetun kirjan, tutkii tieteen uusimmat löydökset ja toimii asiantuntijoiden hoitosuositusten mukaan ja etsii pojalleen parhaimmat terapeutit. Muutaman vuoden päästä Kristine huomaa etteivät kalliit terapiat auta. Päinvastoin. Jacob alkaa taantumaan. Jacobin esikoulun lastentarhaopettajat nauravat äidin huolelle. Mitään ei kuulemma ole tehtävissä. Tästä alkaa äidin taistelu tuulimyllyjä vastaan. Tänä päivänä Jacob on 15-vuotias matemaatikko ja astrofyysikko, joka kehittää omaa astrofysiikan teoriaa. Kirjan tarina on niin uskomaton, että minun oli lukemisen lomassa pakko googlettaa Jacob Barnett ja tarkistaa oliko tarina totta. Oli se.

Kirjan heikkoudet: poukkoileva tarina ja kankea kerronta. Syitä voi vain arvailla: kiire, huono kustannustoimittaja, kustannustoimittajan olematon työpanos vai kankea käännös? Kirjasta olisi tullut vielä parempi, jos se olisi oikoluettu huolellisemmin ja kirjoitettu uudestaan, pariin kertaan. Nyt lukija joutui tekemään töitä pysyäkseen tarinan juonessa mukana! Yleensä pidän Otavan käännöskirjallisuuden laadusta, mutta nyt jouduin pettymään.

Kirjan vahvuus: hyvä, riipaisevan kaunis tarina.

Kirja kannatta lukea, jos olet kiinnostunut autismista tai haluat tietää mitä pelkkä äidinrakkaus saa aikaan.

***





2 kommenttia: