Sivut

maanantai 19. toukokuuta 2014

Supinen, Miina: Säde

Joka kerta, kun haluan lukea hyvän tarinan tai kadota toiseen ulottuvuuteen, valitsen Miina Supisen hengentuotteen. Ne toimivat takuuvarmoina teleportteina toiseen ulottuvuuteen; kauniiseen mielikuvitusmaailmaan, jonne voi kadota. Kokeilkaapa vaikka!

Kiinnostuin kirjasta: Heti, kun näin kirjan kirjaston uutuuskirjojen hyllyssä. Tartuin kirjaan epäröimättä ja lainasin sen. Halusin kadota ja matkustaa jonnekin kauas pois, sinne missä olisi lämmintä ja aurinkoista. Säde olisi matkalippu, lentokone ja lomakohde.

Ennakko-oletus: Takuuvarmaa Supista. Hyvä, koukuttava ja mukaansatempaava tarina. Rentoa, helppolukuista ja sujuvaa kieltä. Hersyävää huumoria. Kirja, joka saisi hymyn huulille.

    Miksi tämä kuva oli iPadilla tarkka, mutta tässä ei?
    Anyway, näettekö: vihreitä ruohonkorsia! Lapissa! 

Juoni: Kirja kertoo alkoholisoituneesta ja työttömästä, arkeologian professorista Vic Allcockista, joka saa entiseltä opiskelijakaveriltaan Voulalta kutsun tulla tutkimaan epävirallisesti vanhaa suomalaista uhripaikkaa. Uhripaikka sijaitsee Voulan johtaman Akatemian, suljettu suomalaista muinaisuskontoa harjoittava yhteisö, mailla. Allcock suostuu yhdellä ehdolla: hän haluaa assistentikseen Säteen, suomalaisen, entisen arkeologian opiskelijan, johon hän on tutustunut muutama vuosi takaperin Kreikassa, arkeologisilla kaivauksilla. Heillä on ollut siellä suhde ja Allcock haaveilee suhteen uudelleen lämpenemisestä. Allcockin entinen opiskelijakaveri, Voula, suostuu ehtoon. Vic Allcock ja Säde muuttavat Akatemiaan, vaikka Säde asuu avoliitossa pitkäaikaisen poikaystävänsä, Antin, kanssa. Allcock aloittaa kaivaukset. Elämäniloinen Säde huomaa elävänsä onnellisena polyamoristisessa suhteessa kunnes tilanne alkaa vaivata vapaamielistä ja sitoutumiskammoista Allcockia.

Rakenne: Romaanissa liikutaan menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Aikahyppäyksistä huolimatta tarina on selkeä ja ehjä kokonaisuus. Tarinaa rytmittävät tekstikatkelmat, whatsapp-viestit (minun tulkinta; ne voivat olla myös tekstiviestejä tai chat-keskusteluita) ja lehtiartikkelit.

Kieli: Sujuvaa, hyvää suomen kieltä. Paikoittelen näkyi kirjoitusvirheitä, mutta ne eivät hidastaneet tai hankaloittaneet lukemista. Laitan kirjoitusvirheet kiireellä tehdyn oikoluvun piikkiin.

Lukukokemus: Kirja tempaisi mukaansa, mutta ei pitänyt otteessaan loppuun asti. Sivulla 181 tarinan taika väsähti ja mielenkiintoni herpaantui ja lopahti. Jatkoin lukemista, mutta tarina tuntui junnaavan paikallaan ja kirjan punainen lanka katosi. Kaiken kaikkiaan sivut 181-287 olivat tylsää luettavaa. Luin, mutta odotin koko ajan tarinan virkoavan tai paranevan. Vasta sivulta 288 alkaen tarinan ote tiukkeni, punainen lanka pilkahti näkyviin ja tarinaan tuli aidon, mehevän kolmiodraaman makua. Ote pysyi loppuun asti.


   Metsän hengistä kertovaa tarinaa pitää lukea metsässä. 
   Kuva on otettu toissapäivänä - nyt samaisella paikalla 
   tarkenee jo lyhyessä kesämekossa! Lapissa sääolot 
   muuttuvat nopeasti.

Lyhyesti: Miellyttävä lukukokemus, mutta olen lukenut Supiselta parempiakin tarinoita.

Plussaa: Värikkäät, moniulotteiset henkilöhahmot. Lumoava maiseman kuvaus. Supinen kuvaa osuvasti myös nuoren aikuisen haahuilua, aikuistumisen ja oman paikan löytämisen vaikeutta. Tarinaan oli saatu ujutettua taidokkaasti rakennettu kuvaus tieteen ja uskon yhteentörmäyksestä. Supinen vältti kuitenkin kliseet, joilla yhteentörmäystä on useimmiten kuvattu.

Miinusta: Sivuilla 181-287 tarinan ote herpaantui ja punainen lanka katosi. Kokemus oli hämmentävä: oliko vika minussa vai katosiko punainen lanka oikeasti?

Mikä yllätti: loppuratkaisu! Luulin arvanneeni loppuratkaisun, mutta pieleen meni...

Mikä jäi mieleen: luontokuvaus ja Elspeth Kaakurin julmat sadut.

Kenelle: Jokaiselle, joka haluaa lukea hyvän tarinan tai päästä nojatuolimatkalle. Ihmisille, joita kiinnostaa suomalainen muinaisuskonto, tarut, uhripaikat, arkeologia, tieteen ja uskon yhteentörmäys tai pinnallinen ihmissuhdedraama.

Terveiset kirjailijalle: Kiitos jälleen kerran mukavasta lukukokemuksesta ja hyvästä tarinasta. Sinua ei turhaan kehuta tarinamaakariksi. Sinulla on ällistyttävän upea mielikuvitus! Mistä nämä tarinat oikein kumpuavat? Jään odottamaan mielenkiinnolla seuraavaa romaaniasi. Kiitos.

***

4 kommenttia:

  1. Minulla oli tuo lainassa, mutta en ehtinyt lukea. Tämä Liha tottelee kuria minulla on omana ja pidin siitä. Pitäisi varmaankin lainata tuo Säde uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lainata! Säde oli hyvä myös, mutta pidin kyllä enemmän Supisen ensimmäisestä omasta romaanista, Liha tottelee kuria-kirjasta.

      Poista
  2. Yritin lukea tätä bloggaustasi älypuhelimellani, mutta ei onnistunut :/ Teksti ei näkynyt kokonaan ja kommentit eivät ollenkaan.

    Hauskaa, että jätit terveiset kirjailijalle. Kuinkahan paljon kirjailijat googlettavat itseään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti eivät paljon! ;) Pitääpä tsekata asetuksia ja katsoa voisiko/osaanko tehdä asialle jotain! Kiitos, kun kerroit :)

      Poista