Sivut

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu. 2013. Gummerus kustannus.

Kiinnostuin kirjasta: Viime syksynä Ylen Aamu-TV:n tekemän haastattelun pohjalta.

Juoni lyhyesti: Lestadiolainen rakkaustarina. Kirja kertoo myös lapsiperheen arjen onnesta, äidin uupumuksesta, ehkäisykiellon vaikutuksista, uskosta sekä tiiviin yhteisön hyvistä ja huonoista puolista. Kirjassa kuvataan koskettavasti ehkäisykiellon vaikutusta koko parisuhteeseen - ei vain naisen elämään. Hyvin useinhan media käsittelee ehkäisykieltoa vain naisen näkökulmasta.

Kirjan tarinan kertovat päähenkilöt, Aleksi ja Vilja, mutta ääni annetaan myös heidän lapsille. Molempien kertomat tarinat ovat hieman erilaiset ja se on tämän kirjan rikkaus. Viljan näkökulma pyörii vahvasti uupumuksen, lasten, ehkäisykiellon ja yhteisön ympärillä. Aleksi pohtii laajemmin elämää, uskoaan, Viljan ja hänen rakkaustarinaansa sekä yhteisön nurjia, jopa julmia, puolia.

Kieli: Runollista, soljuvaa ja koukuttavaa. Kirjan kieli ammentaa voimansa raamatusta, virsistä ja kansanrunoudesta (Kalevala). Tarinaa oli pakko ahmia - jo lumoavan kielen vuoksi.  Välillä luin jonkun luvun uudestaan vain ihaillakseni kaunista, hyvin kirjoitettua suomen kieltä. Mieheni kertoi naureskellen, että sohvan nurkasta oli kuulunut useaan otteeseen voitonriemuinen kiljahdus: "Ai tämän voi näinkin sanoa!" Tarinan "aukot" olivat tehty pitkälti kielikuvien avulla. Osa kielikuvista aukeni minulle vasta loppumetreillä ja näin tarina sai uusia nyansseja.  Toki runollisuudessa oli myös kääntöpuolensa: tehokeinona loistava, mutta sitä oli käytetty liikaa. Välillä toivoin, että tarinassa olisi ollut enemmän yleiskieltä. Runolliset kohdat nimittäin hidastivat lukemista, paikoitellen paljonkin.

Millainen: Hienotunteinen, koskettava ja silmiä avaava tarina, joka herätti minussa laajan kirjon tunteita. Kirja ei parjaa tai hauku lestadiolaisia. Päinvastoin. Tulen täysin lestadiolaisyhteisön ulkopuolelta ja ainakin minun ennakkoluuloja, uskomuksia sekä vääriä mielikuvia kirja mursi. Kirja laittoi myös pohtimaan ehkäisyn perusteita. Ainakin itse havahduin pohtimaan onko oma ehkäisynkäyttöni sitten se taivas, johon kaikkien pitäisi pyrkiä? Pitkällä ehkäisynkäytölläkin on nurja puolensa: lapset saadaan vanhoina tai niitä ei välttämättä edes tule. Kirja sijoittui lestadiolaisyhteisöön, mutta se käsitteli myös muita tärkeitä aiheita: parisuhteen vastamäkiä, vanhempien oman ajan tärkeyttä ja äidin uupumusta. Niinpä kirjasta menettää paljon jos jää tuijottamaan pelkästään lestadiolaisuutta. Kirjalla on paljon muutakin kerrottavaa. Esimerkiksi: miten pienten lasten äiti voi selättää uupumuksen tai miten parisuhteen vastamäistä pääsee eteenpäin ilman avioeroa.

Plussaa: Huumori, joka kevensi sopivasti rankkaa aihetta.

Miinukset: Ajoittainen runollisuus sekä Aleksin blogitekstit, jotka tuntuivat välillä irrallisilta ja turhilta.  Olisiko Aleksi voinut ilmaista mielipiteensä toisin? Ex-oululaisena olisin kaivannut myös enemmän maiseman ja paikkojen kuvausta. Repliikit olivat kirjoitettu yleiskielellä ja näin puheesta tuli heti epäuskottavaa. Oululaiset eivät nimittäin puhu juurikaan yleiskieltä vaan ylypiästi vahavaa murretta!

Tämä yllätti: Rehellisyys, rohkeus ja suorasukaisuus. Rauhala ei kumartele kuville eikä mielistele. Olisi mielenkiintoista tietää miten kirjan julkaiseminen vaikutti Rauhalan elämään lestadiolaisyhteisössä?

Kenelle: Naisille, perhettä suunnitteleville ja nuorille pariskunnille. Lestadiolaisille ja ei-lestadiolaisille.

Suosittelen erityisesti: Uupuneille, pienten lasten äideille. Kirjassa on armollinen sanoma meille kaikille.

Itse luin kirjan nopeasti ja laitoin kiertoon, sillä Oulun seudun ja Keski-Pohjanmaan kirjastoissa kirjalle oli pitkät varausjonot. Kirja kiersi siskoni, ystäväni ja siskojeni kaverit. Kaikki tykkäsivät. Paljon.

Terveiset kirjailijalle: Kirja ei vaikuta esikoiskirjailijan tekeleeltä, se on sellaiseksi liian valmis. Sinusta tuli tämän kirjan myötä yksi lempikirjailijoistani ja jään innolla odottamaan seuraavaa teostasi. Kirjoitathan lisää ja paljon! Myös lestadiolaisuudesta.

Tällaista pitäisi olla myös kristillinen kauno-ja kertomakirjallisuus! Harmi vain, ettei ole.

****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti