Sivut

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ollikainen, Milla: Veripailakat

Ostin viime itsenäisyyspäivänä Jounin kaupasta Ollikaisen Millan kirjoittaman dekkarin, Veripailakat. (Like, 2013) Tässä lahjomaton arvostelu:

Hyvän kirjan merkki: ostat kirjan lomalle ja huomaat lukevasi sitä joka välissä. Vessassa, automatkalla, lumikenkäilyretkellä, saunassa, nukkumaan mennessäsi, aterioilla ja taksin takapenkillä.  Kuluu reilu puoli vuotta ja sinun on pakko lukea kirja. Taas. Silloinkin luet sen yhdeltä istumalta.

Juoni lyhyesti: "Kymmenentuhatta turistia, hullu tappaja ja kaks iänvanhaa poliisia." (kirjan takakansi) Keskellä kirkasta päivää Ylläksen hiihtokeskuksen gondoli-hissistä löytyy ruumis. Ei silminnäkijöitä, se ainoakin on sammunut gondoli-hissin valvomoon. Hiihtokausi on makeimmillaan. Ensiksi paikalle ennättää kaksi työhönsä kypsynyttä, vanhaa lappilaispoliisia. Muilta yksiköiltä apuja ei heru. Tekninenkin tutkinta on suoritettava oma-aloitteisesti. Sitten paikalle eksyy syrjäytymisvaarassa oleva Krisse, joka haistaa oitis tilaisuuden tienata helppoa rahaa. Sitten paikalle tulee Eerika. Tapahtuu toinen murha.

Millainen: mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koskettava tarina. Sujuva ja soljuva kieli. Lappi ja Lapin hiihtokeskukset näyttäytyvät tuoreesta, uudesta kuvakulmasta. Ei perinteinen Lappi-tarina, mutta mukana sopivasti myös tuttua Lapin lumoa ja eksotiikkaa. Klassinen "kuka sen teki"-dekkari. Höysteenä kansanperinnettä ja vaiettua lähihistoriaa.

Kenelle: ihmisille, jotka rakastavat dekkareita tai jännitysromaaneja. Sekä tietenkin meille lappilaisille! Kerrankin on kirjoitettu kirja, joka kertoo meän maailmasta! Sekä tietenkin myös muille Lapista hullaantuneille turisteille...

Suosittelen erityisesti: jos olet lukenut paljon suomalaisia dekkareita ja kaipaat jotain tuoretta, uudenlaista ja hyvää suomalaista dekkaria.

Plussaa: aidon kuuloinen murre. Syntyperäiset lappilaiset voivat olla eri mieltä! ;)

Miinukset: kirja loppui liian pian! Harmitti. Henkilöhahmot jäivät ohuiksi ja pinnallisiksi. Olisin kaivannut "lisää lihaa" niiden ympärille.

Tämä yllätti: toimittaja voi kirjoittaa näin hyvän kirjan. Perun pahat sanani toimittajien tekemistä kirjoista. Ollikainen oli ainakin iloinen poikkeus!

Terveiset kirjailijalle: kirjoita pian ja nopeasti uusi, toinen dekkari tai Veripailakoiden jatko-osa! Sitä odotellessa luen Veripailakat kolmannen kerran...

*****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti