Sivut

torstai 8. toukokuuta 2014

Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja

Ajattelin tänään raottaa teille paperisen lukupäiväkirjani kantta. Ensimmäisenä on pakko esitellä Mielensäpahoittaja (2010, WSOY), jonka luin isänpäivän alla, viime marraskuussa.

Ennakko-oletus: Tylsä, huono kirja. En pääse taaskaan kärryille. Takaraivossa kummitteli vielä 700 grammaa-kirjan lukuyritys: makasin aikaisen aamuvuoron jälkeen Helsingin Hietaniemen uimarannalla ja yritin lukea. Uni voitti. Sen vuoksi olen vältellyt Kyrön kirjoja kuin ruttoa. Typerää, tiedän. Laitan sen nuoruuden erheiden piikkiin. ;)

Mielensäpahoittajan ostin pelkän nimen takia. Mielensäpahoittaja mielensäpahoittajalle. ;) Lahjan pakkaus venyi, kun ensin piti lukea koko kirja!

Juoni: Kirja kertoo eläkkeellä olevasta supisuomalaisesta miehestä, joka laatii yleisönosastokirjoituksia ja valittaa kaikesta. Mies asuu yksin, hänen paras ystävänsä Yrjänä on kuollut, vaimo on joutunut hoitokotiin ja poika on ärsyttävän huolehtivainen. Yksinäisellä vanhuksella on aikaa tarttua kynään ja valittaa kaahailevista autoista, katonkorjaajasta tai kunnan lääkäristä. Kirjan tarina on muotoiltu persoonallisiksi yleisönosastokirjoituksiksi.

Kieli: Sujuvaa, nopealukuista ja huomaamatonta. Itse asiassa kieli oli niin sujuvaa etten kiinnittänyt siihen edes huomiota! Se on aina hyvä merkki, eikö?

Rakenne: Kirja koostuu eläkeläismiehen yleisönosastokirjoituksista. Ainakin minulla kesti hetken ennen kuin totuin poikkeukselliseen rakenteeseen ja pystyin uppoutumaan itse tarinaan!

Millainen: Liikuttava, hyväntuulinen välipalakirja. Nopealukuinen. Ainakin minä kiinnyin kirjan päähenkilöön, Mielensäpahoittajaan, ja paikoitellen pystyin jopa samaistumaan häneen! (Hieman huolestuttavaa, tiedän)

Plussaa: Kyröllä on taito punoa huumorista, ironiasta, elämän arkirealismista ja yhteiskunnallisista epäkohdista hersyvän viihdyttävä kokonaisuus. Kirjan erilainen rakenne (koostui yleisönosastokirjoituksista) ilahdutti ja oli virkistävää vaihtelua. Lyhyiden lukujen ansiosta kirjaa pystyi lukemaan töissäkin.

Miinusta: Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kirja yhtä aikaa nauratti ja itketti. Vaivalla laitettu ripsivärikin varisi ja suttasi kasvot! Sitten piti uudelleen pestä kasvot ja meikata. Siihen meni taas aikaa ja vettä! Kyllä minua niin nolotti, kun en tiennyt itkinkö vai nauroinko... Olin ko joku hormonihuuruissa oleva murrosikäinen! Meinasin kaiken kukkuraksi myöhästyä vielä töistäkin, mutta myöhästyinkö? Kyllä en.

Kenelle: Jokaiselle, joka tunnistaa itsessään tai läheisissään mielensäpahoittajan piirteitä - tämä kirja hellii ja hoitaa sielua.

Terveiset kirjailijalle: Osuit suomalaisen sielunmaailman ytimeen. Kiitos.

Isäkin tykkäsi. Äiti pahoitti mielensä, kun naapuri oli ehtinyt napata kirjan heidän kirjahyllystä ja lainata sen ennen kuin äiti oli ehtinyt sitä lukea. Minäkin pahoitan kohta mieleni. Rovaniemen kirjastoissa Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike-kirja on aina varattu tai lainassa. Olen kytännyt sitä jo yli puoli vuotta, mutta aina joku ehtii napata sen ennen minua! Pitää varmaan tarttua kynään ja laatia yleisönosastokirjoitus. Tai valittaa Yrjänälle.

****

Mielensäpahoittaja on luettu tai kuunneltu myös näissä kirjablogeissa: P.S. Rakastan kirjoja, Kaikkea voi lukea!, Morrenmaailma ja Kujerruksia.

Edit: Rovaniemelle avattiin tänään Tokmanni ja siellä oli kuulemma ollut käsittämättömät jonot. Ihmisillä oli näköjään pula ilmaisista lakkaämpäreistä. ;) Mie en kuitenkaan ollu jonottamassa, vaikka minulla oliki tänään etäopiskelupäivä... Ja ei, nämä eivät ole turisteja vaan ihan paikallisia Auttoja, Tuiskuja ja Ala-Ruikkia. Turistikausi on jo ohi ja viimeinenkin turisti saatettu kotimatkalle. Rollolaisten puolustukseksi täytyy mainita, että Tokmanni on ensimmäinen halpakauppa täällä päin. Että tällaista tänne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti