Sivut

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Pakkauslista

Heippa!

Olen lähdössä viikonlopuksi reissuun ja sujautin rinkkaani:

Jensen, Hanna: 940 päivää isäni muistina (Teos)
(Ennakko-oletus: hyvää kieltä ja sujuvaa kerrontaa sekä mielenkiintoinen, mutta surullinen tarina vanhenevasta isästä, joka pian katoaa ensin henkisesti ja sitten myös fyysisesti. Isäsuhteen ruotimista.  Jensen on lahjakas kirjoittaja, mutta 940 päivää isäni muistina on luokiteltu tietokirjaksi. Se voi olla joko täydellinen floppi tai ihan luettavaa-kamaa. Oppikirja-materiaalia. Mutta voiko se olla oikeasti hyvä? Sellainen, joka imaisee maailmaansa tai jää soimaan päähän koko loppuelämäksi? Epäilen.)

Yiyun Li: Kultapoika, Smagardityttö (Tammi)
(Ennakko-oletus: Herkkä, viisas ja kaunis novellikokoelma. Ei koukuta, mutta pitää varmasti kiinni. Kirja toimii takuuvarmana pääsylippuna nojatuolimatkalle, jonka varrella on kauniita maisemia ja eksoottisia tuoksuja. Odotan tarinoiden anatomialta paljon.)

Nykänen, Anni: Mummo (Sammakko)
(Ennakko-oletus: viihdyttävä. Nauruhermoja kutkuttavia sarjakuvia. Välipalalukemista. Tykkään varmasti.)

Ballantyne, Lisa: Syyllinen (Minerva)
(Ennakko-oletus: sarjassamme kirjoja, joita en lukisi, jos minulla olisi omia lapsia. Kirjan tarina on varmasti koukuttava, hyvä ja ajatuksia herättävä.Tulee varmasti uniini. Toivottavasti tarinalla olisi edes onnellinen loppu, mutta epäilen ettei ole. Pelkään myös Ballantynen ottaneen liikaa mallia Jodi Picoultin Koruton totuus-kirjasta ja että Syyllinen on siitä pelkkä laimea kopio. Toivottavasti olen väärässä.)

Vetoketju meni vielä kiinni! ;)

Nyt voi renkaat puhjeta tai porotokka tukkia tien. Eikä haittaa, vaikka jälkimmäiset jäisivät kohteliaasti poseeraamaan saksalaisille bussituristeille... (Porot nimittäin osaavat poseerata ja näyttävät jopa pitävän siitä!) Nyt voin odottaa, vaikka koko päivän. Minulla on aikaa ja hyvää laatuseuraa; Ballantynen Lisa, Nykäsen Anni, Yiyun Li ja Jensenin Hanna. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan teihin!

Nyt jänkhä kutsuu! Mie lähen ny! Heippa!

ps. Rakastan autoreissuja ja niiden tunnelmaa, mutta tänään on taas sellainen päivä, jolloin Lapin pitkät välimatkat tuntuvat pakkopullalta. Välimatkat ovat pitkiä ja huoltoasemia on naurettavan vähän. Täällä päin ABC:n radiomainos on lähinnä vitsi. Onneksi on matkalukemista.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Konstig, Joonas: Totuus naisista

Minun piti kirjoittaa kirjoista, joihin palaan joka ikinen kesä, mutta toisin kävi. Kiitti vain, Joonas Konstig!

Jos mietit mitä lukisit seuraavaksi, suosittelisin miettimättä Joonas Konstigin uusinta romaania (Gummerus), joka kantaaa liian juhlallista nimeä Totuus naisista.

Törmäsin kirjaan sattumalta, kun olin kirjastossa etsimässä muita kirjoja. Joonas Konstig oli minulle täysin tuntematon nimi, joten tartuin kirjaan uteliaana. Minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia.  Pienen selailun (lukusääntöni numero 1: jos kirjan kieli on huonoa, se jää hyllyyn) jälkeen päätin lainata kirjan. "On tässä ainakin hyvä kieli ja sujuva kerronta", mietin talsiessani lainaustiskille. Vielä tässä vaiheessa luulin tietäväni millainen kirja olisi. Tiedättehän, melkein keski-ikäinen isäpappa kirjoittaa nuorista naisista, jotka ovat vasta löytämässä omaa seksuaalisuuttaan. Hohhoi. Mitä mies siitä muka tietäisi? Aihe oli kuitenkin kiinnostava.

Ensimmäisen luvun jälkeen kirja imaisi minut mukaansa ja piti otteessaan viimeiseen sanaan saakka.

Ensinnäkin, Konstig taitaa sujuvan ja kauniin suomen kielen ja toiseksi, hän osaa kertoa tarinoita. Kirjan pääkertojina on lukioikäinen Roosa ja hänen isänsä Tapani. He ovat uskottavia henkilöitä;  Konstig osaa kuvailla sekä lukioikäisen Roosan että keski-ikäisen miehen ajatusmaailmaa, elämää ja puhuttua kieltä. Joko Konstigilla on lähipiirissään teinejä tai sitten hän on tehnyt taustatyönsä hyvin; nauratti, miten osuvasti Konstig kirjoitti dialogia nykynuorten kielellä. (Itsehän olen jo tällainen vanha akka! ;)) Ainoastaan ruokapöytäkeskustelut tuntuivat hieman tekaistuilta. Ei meillä ruokapöydässä keskustella noin henkeviä. Ei ainakaan noin virallisesti ja vakavasti!

Yksi asia tuli myös selväksi: Konstig rakastaa naisia ja haluaa kohdella heitä hyvin. Konstig osasi käsitellä silkkihansikkain meitä naisia ja herkkää aihetta: rakkautta, seksuaalisuutta ja vanhempien ja tyttärien suhdetta. Välillä hän jopa vaikutti feministiltä!

En analysoi tai erittele juonta tai henkilöitä sen tarkemmin vaan haluan jättää sen seuraavien lukijoiden tehtäväksi. Kerron vain, että tunsin itseni vanhaksi luettuani viimeisen sivun. Kiitos Konstigin, tajusin etten ole enää kovin nuori. En näköjään ymmärrä enää teinien sanontoja ja kielikuvia. Olisin tarvinnut tulkin.

Tiivistettynä: kirja oli kirpaiseva, kaunis, karu ja ravisteleva taideteos. Kahdella sanalla: osuva ajankuvaus.

Kannattaa lukea kirja, vaikka inhoaisi kirjan nimeä (tunnustan: olen feministi ja kirjan nimi sai karvani pystyyn! Luultavasti tarkoituksella...) tai totuuksia. Konstig ei kerro totuutta. Vain yhden version siitä.


****

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Näihin palaan joka kesä

Nämä on pakko lukea joka kesä:

Ahern, Cecelia: P.s. Rakastan sinua (Gummerus)
Ahern, Cecelia: Mitä huominen tuo tullessaan (Gummerus)
Pihlajaniemi, Anna: Adoptiomatka (Tammi)
Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa (Otava)

Näistä tulee vielä lyhyet arviot hieman myöhemmin, mutta paljastan jo nyt, että antaisin näille viisi tähteä eli parhaan mahdollisen arvosanan. Näihin kirjoihin on pakko palata. Myöhemmin saatte tietää miksi.

Eilen töissä kahvitunnilla silmäni osuivat erään sanomalehden arvioon, joka oli kirjoitettu Khaleid Hosseinin uusimmasta romaanista, Ja vuoret kaikuivat-romaanista. Oli pakko hieraista silmiä kerran jos toisenkin: Uusi romaani! Miksi kuulin siitä vasta nyt! Täällä päin sitä ei ole ainakaan kovin tehokkaasti mainostettu tai sitten olen vain kulkenut silmälaput silmillä... Tänään heti töiden jälkeen pitää käydä tarkastamassa lähikirjakaupan uutuushyllyn valikoimat. En malta odottaa, että saan Hosseinin romaanin hyppysiini!

Nyt pitää rientää töihin. Nähdään taas!

Rakkaudella,

Ilona

ps. Tämä oli ensimmäinen blogiteksti! Fiilikset ovat katossa, mutta silti jännittää, kaduttaa, ujostuttaa ja punastuttaa. Mitä ihmettä olen mennyt tekemään? Täällä sitä nyt ollaan. Tervetuloa kanssani ihmettelemään kirjojen kaunista maailmaa! Toivottavasti viihdyt.