Sivut

torstai 23. helmikuuta 2017

Taaperon iltasatujen Top-3

Tämä dialogin pätkä on sensuroimaton otos elävästä elämästä:

Ystäväni: Mitä te luette iltasaduksi?
Minä: No näitä... (osoitan lipaston päällä olevia kirjoja.)
Ystäväni: Et ole tosissasi! Ei meidän Y (4-vuotias) jaksaisi vielä kuunnella noita...
Minä (rinta rottingilla): No meidän neiti kuuntelee näitä ihan mielellään...
Ystäväni (kateellisena): Miten te teette sen? Annatte rauhoittavia?

Öö... Tuota... Näin:

Löhöilemme sohvalla. Neiti höpöttelee samalla pehmoleluille, lauleskelee tai matkii äänenpainojani ja makustelee lukemiani sanoja. Välillä hän nousee ylös ja kävelee ympäriinsä ja palaa sohvalle.

Muistutan välillä, että nyt äiti lukee ja voisitko istua rauhassa ja kuunnella. En pakota häntä olemaan paikoillaan tai hiljaa. Hän on vasta 2-vuotias. Toiset rauhoittuvat liikkumalla, toiset olemalla paikoillaan. Annan hänen myös kääntää sivua ja kurkkia kuvia. Jos hän on rauhaton, annan hänelle oman iltasatukirjan, jota hän voi itse "lukea".

Luemme yleensä 1-3 lukua. Viimeisimmän luvun aikana hän yleensä kömpii itse peiton alle ja nukahtaa.

Jokaisen lukukerran myötä hän on rauhoittunut ja jaksaa istua pidemmän aikaa paikoillaan. Harjoitus tekee mestarin!

Päivisin luemme kuvakirjoja ja lyhyempiä tarinoita (Puppe-, Pupu Tupuna-, Myyrä- ja Muumi-kirjoja) ja silloin neiti saa itse määrätä sivujen katselemisen/lukemisen tahdin ja lukutuokion pituuden.

Iltasatuhetket ovat myös itselleni tärkeitä rauhoittumisen hetkiä. On ihana köllötellä sylikkäin ja nauttia klassikkosatujen tunnelmasta. Samalla saa itse palata lapsuuden lempikirjojen maailmaan! (Siksihän lapsille luetaan, eikö vain?)

Kirjat ovat myös hieno sisustuselementti!
Lipaston nupista roikkuu myös paljon käytetty lorupussi.


Tyttäreni on nyt 2-vuotias. Näitä kirjoja hän kuuntelee mielellään: 


Soiva tuutulaulukirja (Leena Järvenpää, Sanna Uimonen ja Virpi Penna)



Tämä ei ole iltasatukirja, tiedän, mutta tämän kirjan mukana laulamme joka ilta muutaman tuutulaulun. Tuutulaulun laulaminen on hyvä aasinsilta illan satuhetkeen. Laulaminen rauhoittaa vilkkaan taaperon ja hän jaksaa keskittyä kuuntelemaan iltasatua. Laulun tekstit myös kehittävät kielikorvaa ja tarttuvat pienen mieleen! Tällä hetkellä pienen suosikkilaulu on Hämä-hämähäkki ja sitä pitääkin laulaa niin kauan kuin äidin tai isän ääni ja hermot kestävät! ;)

Suomalaisesta kirjakaupasta tämä on kuulemma loppuunmyyty, mutta Prismasta löysin vielä muutamia kappaleita. Ostin yhden, jätin loput Rovaniemen Prisman kirjaosaston hyllyyn. Auwink! Auwink! Hintakaan ei päätä huimannut. Jos muistan oikein, maksoin kirjasta alle 13 euroa!

Saman sarjan joululaulukirja oli myös menestys.

Karjalainen, Elina: Uppo Nalle-sarja


Surukseni näitä ei löydy enää kirjakaupoista. Olen metsästänyt näitä kirpputoreilta. Nyt meillä on näitä jo kolme. Uppo Nalle täyttää tänä vuonna 40-vuotta. Juhlavuoden kunniaksi WSOY julkaisee toukokuussa 2017 uudestaan kolme Uppo Nalle-kirjaa. (Uppo Nalle, Uppo Nallen talviturkki sekä Uppo Nalle ja setä Tonton) Aion toukokuussa olla tikkana kirjakaupassa ja ostaa uutena kaikki kolme kirjaa itselleni. Kirjoista ilmestyy samanaikaisesti myös äänikirjapainos! Tämä tulee tarpeeseen, sillä yksi kirpputorilta löytämäni Uppis-kirja haiskahtaa homeelle...


Lindgren, Astrid: Minä olen Peppi Pitkätossu 




Tämä on yhteisnide, joka pitää sisällään riemukkaimmat tarinat kolmesta eri kirjasta: Peppi Pitkätossu, Peppi aikoo merille ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä. Teoksen on kuvittanut Ingrid Vang Nyman eli kirjasta löytyy paljon silmäniloa niin aikuiselle kuin lapsellekin! Tätä on mukava lukea.

Rakastin pienenä Peppi Pitkätossua joten tätä kirjaa on nostalgista lukea. Miehelleni ei ole luettu pienenä Peppiä ja on ollut ihana seurata miten Peppi Pitkätossu on valloittanut hänenkin sydämen!


Rehellisesti: En tiedä kuinka paljon tyttäreni vielä ymmärtää kirjojen juonesta, mutta luenkin hänelle, jotta hänen sanavarastonsa kasvaisi ja kielikorva kehittyisi. Kirjoitettu kieli on usein puhekieltä rikkaampaa ja monimutkaisempaa. Siksi uskon, että kielen oppimisen kannalta lapselle ääneen lukeminen on äärimmäisen tärkeää.


Mutta nämä eivät vielä uppoa:



Potter, Beatrix: Petteri Kaniinin satumaailma eikä Uspenski, Eduard: Fedja-Setä

Mutta minä olen kohta selaillut Petteri Kaniinin satumaailman nukkavieruksi! ;)

Lapsillakin on yksilöllinen kirjamaku. Kannattaa kokeilla rohkeasti mitkä kirjat uppoavat lapsellesi! Meillä esimerkiksi Mauri Kunnaksen kuvitus ei uppoa, mutta Richard Scarryn yksityiskohtaiset kuvat ovat pop ja in...

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

Toinen joululahjaksi saamani tietokirja oli Mari Mannisen Yhden lapsen kansa. Luin kirjan ja pidin siitä valtavasti, mutta jostain syystä en ole osannut pukea hyvin voimakasta lukukokemustani sanoiksi.  Nyt yritän.



Hyvä tietokirja välittää tietoa, mutta myös koskettaa sekä oikaisee huhupuheita ja harhaluuloja. Sen äärellä ei haukottele tai edes ajattele lukevansa tietokirjaa. Kuvaajien kielellä asian voisi ilmaista myös näin: Tietokirja tarkentaa, mutta myös laajentaa kuvakulmia. Luettuani Yhden lapsen kansan tajusin kuinka vähän oikeasti tiedän Kiinasta, yhden lapsen politiikasta ja ylipäätään Aasiasta. Suomalaisilla on tapana naureskella miten vähän ulkomaalaiset tietävät Suomesta, mutta tiedämmekö sen paremmin muiden maiden myötä- ja vastamäistä?

"Syntyvyydensääntelyyn on käytetty paljon rahaa. Jos se olisi pantu köyhien naisten ja tyttöjen opetukseen, syntyvyys olisi pudonnut automaattisesti. Tämä on ihmisoikeuskysymyskin, vaikka niistä emme Kiinassa puhu. Tiedän, että kansainvälisissä sopimuksissa kielletään valtiota puuttumasta yksittäisten pariskuntien lapsilukuun."

Yhden lapsen kansa on herkkä ajankuva yhden lapsen politiikasta, jonka avulla Kiinassa pyrittiin hillitsemään väestönkasvua vuosina 1980-2015. Länsimaissa yhden lapsen politiikkaan on suhtauduttu negatiivisesti, mutta Manninen valottaa myös niitä positiivisia vaikutuksia, joita siitä seurasi. Jäin pohtimaan miksi ne eivät ole olleet esillä länsimaisessa mediassa? Yhden lapsen politiikka on ollut myös julmempi, mitä länsimainen media on antanut ymmärtää. Ainakaan minä en ollut koskaan aiemmin lukenut joukkopakkoaborteista. Nyt luin ja itkin.

Lukiessani kirjaa huomasin Yhden lapsen kansan  herättävän voimakkaita mielipiteitä niin sosiaalisen median kanavissani kuin joulupöydän äärellä. Toisin kuin monet ehkä kuvittelivat kirja ei ollut raju tai raaka. Kykenin lukemaan sen, vaikka en pystykään lukemaan uutisia, joissa pahuus on koskettanut lasta. Vai onko vika sittenkin minussa: menettääkö pahuus viiltävimmän teränsä, jos se sijoittuu fyysisesti kauas, täysin vieraaseen kulttuuriin?

Tyttöjen kaltoinkohtelun, pakkoaborttien ja vatsan seudun kyttäämisen vastapainona Manninen kuvaa Kiinan vaurastumista, sukupolvien välistä kuilua ja tyttöjen aseman kohentumista. Jopa niin, että minuun iskee kateus: minäkin haluan kiinalaisen anopin, joka tulee asumaan luokseni ja hoitaa kodin, jotta saisin synnytyksen jälkeen rauhassa levätä ja imettää!

"---Miniä ei pidä nuudeleista, joita anoppi laittaa joka päivä. Lempitelevisio-ohjelmiaan Yang ei ole juuri nähnyt sitten lokakuun. Ja vauvan syntymän jälkeen hänen on pitänyt välttää rasittamasta silmiään, joten televisio, tietokone ja lukeminen ovat kiellettyjä."

Myöhemmin kävi ilmi, että Yang joutui käymään salaa suihkussa, sillä anopin mielestä suihku ei tehnyt hyvää tuoreelle äidille.

Apua. Minä en kestäisi tuollaista paapomista... Ehkä tämä suomalainen systeemi on sittenkin ihan hyvä...

Pidin Mannisen tavasta käsitellä vaikeita yhteiskunnallisia aiheita kuten väestönkasvun tuottamia ongelmia, pakkoabortteja, paperittomuutta, ihmiskauppaa ja kansainvälisen adoption ongelmia. Manninen ei puolustellut, selitellyt, kauhistellut tai valinnut puoltaan. Hän pysyi objektiivisena, vaikka toi esille myös ristiriitaiset tunteensa ja omat epäilyksensä esimerkiksi tarinoiden todenperäisyydestä. Arvostin hänen rehellisyyttään.

Erityisen paljon pidin koukuttavasti nimetyistä luvuista (mm. Paperittomat, Perheettömät, Syntymättömät), mitkä olivat kuin itsenäisiä, herkin siveltimen vedoin maalattuja taideteoksia, jotka lopulta nivoutuivat ehyeksi, herkäksi ja intensiiviseksi taidenäyttelyksi. Näiden vaikuttavien kuvien äärellä unohdin lukevani. Olin Kiinassa. Mari Manninen oli matkaopas ja minä taapersin hänen perässään ja räpsin valokuvia.

Kiitos Mari Manninen. Kirjoita lisää Kiinasta. Haluan tietää lisää.

Tieto-Finlandian voitto (2016) meni oikeaan osoitteeseen.


Manninen, Mari: Yhden lapsen kansa. Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret.
2016:Atena
s. 205.
Ostettu kirjakaupasta.


tiistai 3. tammikuuta 2017

Onnea 100-vuotias Suomi!


Minulla on ilo ja kunnia juhlia 100-vuotiasta Suomea yhdessä muiden kirjabloggaajien kanssa.





Me kirjabloggaajat osallistumme Kirjablogit ja 101 kirjaa-ohjelmasarjan myötä Ylen Kirjojen Suomi-hankkeeseen.

Suomen juhlavuotena Kirjojen Suomi yllyttää suomalaisia lukemaan lisää suomalaista kaunokirjallisuutta esittelemällä monipuolisesti eri ikäistä suomalaista kirjallisuutta.

Kirjavalikoima yllätti ainakin minut ja voin taata, että se poikkeaa peruskoulun ja lukion äidinkielen opettajien laatimista kirjalistoista, joiden kirjoista piti laatia esseitä tai pitää esitelmiä. Mukaan on nimittäin päässyt kirjoja ja kirjailijoita, joita ei ole totuttu näkemään parrasvaloissa. (Itse tulen bloggaamaan tällaisesta kirjasta.) Se oli piristävä yllätys!

Kirjojen Suomi koostuu yli 100 radio-ohjelmasta, 111 tv-ohjelmasta, lukuisista kirjallisuus-podcasteista sekä Kirjojen Suomi-nettisivustosta. Ohjelmassa esitellyt kirjat ovat vapaasti kaikkien luettavissa (ilmaiseksi!) Kansalliskirjaston Kirjojen Suomi-verkkokirjastosta.

Hankkeen kummeina toimii mm. Antti Tuuri, Sanna Stellan, Kauko Röyhkä, Maija Vilkkumaa, Juha Itkonen, Maryan Abdulkarim ja Emmi Itäranta.

En meinaa pysyä nahoissani, niin innoissani olen!

Kirjabloggaaja tallentui paparazzin kameraan. 
Lehtitietojen mukaan kirjabloggaaja bongattiin Lapin kirjaston parkkipaikalta. 
Hän käy siellä kuulemma usein.

On ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan eri vuosikymmenillä kirjoitettuihin romaaneihin. (Samalla olen harmitellut miksi en ole lukenut niitä jo aiemmin!) Vaikka romaanit ovat uniikkeja ajankuvia, moni niistä on tänään yllättävän ajankohtainen. Historian valossa nyky-yhteiskunnan murheet saavat oikeat mittasuhteet ja ainakin minun usko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen on vahvistunut. Olemme selvinneet tästäkin! Miksi emme kykenisi ponnistamaan ylös myös taloudellisen laman suosta tai nitistämään rasismin ja vihapuheen?

Lukeminen on voimauttavaa.

Pysy ajan hermolla ja käy tutustumassa Kirjojen Suomi-sivustoon sekä ole mukana Suomen suurimmassa kirjallisuuskeskustelussa #kirjojensuomi.

Stay tuned.


Puss och kram!


Innostunut Ilona, joka paljastaa nyt oikeat kasvonsa ja nimensä: Olen Marjatta Timonen. Hauska tutustua! Jatkossa käytän blogissani vain oikeaa nimeäni.

(Vaikka nimimerkkini Ilona T poistuu käytöstä ja unohtuu, Ilona T jää elämään vielä toistaiseksi blogin sähköpostiosoitteeseen sekä twitter-ja instagram-tileihin.)

maanantai 2. tammikuuta 2017

Sovijärvi, Arina & Halmetoja: Biohakkerin käsikirja

Tänä vuonna toivoin ja sain joululahjaksi pelkkiä tietokirjoja. Ehdottomasti odotetuin niistä oli Biohakkerin käsikirja! Kuinka moni on jo tutustunut siihen? Mitä pidit?

Biohakkerin käsikirja on lääkäri Olli Sovijärven, teknologia-asiantuntija Teemu Arinan sekä ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan yhteistyön tulos ja upea taidonnäyte. Se voisi olla myös seuraava suomalainen vientituote!

"Biohakkerointi on suorituskyvyn, hyvinvoinnin  ja terveyden optimointia hyödyntämällä tiedettä, teknologiaa ja syvällistä ymmärrystä ihmisen fysiologiasta ja ravitsemuksesta."




Biohakkerin käsikirja onkin tuhti tietopaketti kaikille ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista kiinnostuneille. Käsikirja jakautuu viiteen osa-alueeseen: uneen, ravintoon, liikuntaan, työhön ja mieleen. Jokaista aihe-aluetta tarkastellaan lääketieteen, teknologian sekä ravitsemuksen näkökulmasta. Samalla asiantuntijat antavat tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuvia vinkkejä miten voit esimerkiksi parantaa unenlaatua, parantaa suolistosi bakteerikantaa, nopeuttaa palautumista raskaan treenin jälkeen, parantaa muistiasi sekä suojella mielenterveyttäsi.

Biohakkerin käsikirja ei ole perinteinen tietokirja vaan paikoitellen se muistuttaa enemmän lukion biologian oppikirjaa tai lääketieteellisen pääsykoekirjaa. Minua ei oppikirjamaisuus häirinnyt, mutta kaikkia se ei ole miellyttänyt. Minä puolestaan kaipasin Biohakkerin käsikirjan loppuun jonkinlaista terminologista sanastoa, joka olisi helpottanut tekstin ymmärtämistä. Nyt piti turvautua Wikipediaan...

Yksi käsikirjan punaisista langoista on biohakkerointi. Jos haluat kokeilla biohakkerointia, sinun kannattaa ehdottomasti lukea ensin Biohakkerin käsikirja ennen kuin lähdet ostamaan teknisiä vempaimia... Samalla saat neuvoja miten voit hyödyntää teknologiaa terveyden tarkkailemisessa ja mittaamisessa ja mitä päätelmiä voit tehdä kotikutoisista mittaustuloksista.

Raikas ja selkeä taitto, havainnollistava kuvitus sekä helppolukuinen teksti tekivät paksusta opuksesta helposti lähestyttävän ja nopealukuisen. Sen vuoksi Biohakkerin käsikirja sopii myös "tietokirjaneitsyille" eli lukijoille, jotka eivät ole lukeneet juurikaan tietokirjoja.

Pidin paljon Biohakkerin käsikirjan alaotsikosta: "Päivitä itsesi ja vapauta sisäinen potentiaalisi". Se kuvaa myös käsikirjan tiiviyttä. Kirjoittajat sanovat sanottavansa napakasti. Tämä kirjoitustyyli lisää käsikirjan selkeyttä ja tekee lukukokemuksesta nautinnollisen.

Nyt tiedän miten sappikivien muodostumista voidaan ehkäistä, miten kypsennetään avokadoja ja mitkä asiat vaikuttavat mielialojen vaihteluihin. Kiitos Biohakkerin käsikirjan!

Samalla toki jäin pohtimaan millaista ihmiskäsitystä Biohakkerin käsikirja edistää. Suhtaudummeko itseemme ja lähimmäisiimme kuin koneeseen, josta haluamme saada irti kaiken mahdollisen tehon ja hyödyn vai haluammeko aidosti edistää terveyttämme ja parantaa elämänlaatuamme? Miksi olemme niin kiinnostuneita terveydestä ja hyvinvoinnista? Onko se ainoa asia mihin voimme vaikuttaa tässä yhä epävarmemmassa yhteiskunnassa?

Tämän käsikirjan lukeminen näkyy myös lompakossa... Luettuani Biohakkerin käsikirjan minun piti käydä ostamassa itselleni herätysvalo, minitrampoliini (Rebounding!) ja iso pussillinen pähkinöitä. Mutta mitäpä sitä ei oman hyvinvoinnin tukemiseksi tekisi?

Nyt meidän talossa raikuukin usein pyyntö: "Äiti! Tule rampu!" Ainakin kohta kaksivuotias tyttäreni on ottanut kaiken ilon irti minitrampoliinista ja pitää huolen, että äitikin hyppii! ;)


Lämmin suositus!


Olli Sovijärvi, Teemu Arina ja Jaakko Halmetoja: Biohakkerin käsikirja. Päivitä itsesi ja vapauta sisäinen potentiaalisi.
Biohacker Center BHC Oy: 2016
s. 527.

Ostin käsikirjan Ruohonjuuresta.






keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Lippuarvonta: Helsingin kirjamessut

Helsingin kirjamessut lähestyvät ja sain teille ihanille lukijoilleni 2 vapaalippua!




Vapaalipulla pääset päiväksi Helsingin kirjamessuille sekä samaan aikaan järjestettäville Viini ja Ruoka-messuille. (Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa  27.-30.10.2016) 

Osallistut arvontaan kommentoimalla tämän postauksen kommenttikenttään. Arvottuani liput vastaan voittajien kommentteihin ja voitte lähettää minulle sähköpostitse tarkemmat yhteystiedot. Sähköpostiosoitetta ei tarvitse laittaa kommenttikenttään kaiken kansan nähtäville! :) Osallistumisaikaa on ke 19.10 klo 19 asti. Torstaina 20.10 postitan liput 1. luokan kirjeenä tai jos voittaja on Rollon lähettyviltä, voimme sopia, mistä voit noutaa lipun :)


Onnea kilpailuun!

Tänä vuonna Kirjamessujen teemana on Pohjoismaiden kirjallisuus ja kulttuuri. Messuohjelman löydät täältä. Uutuutena on messupolku-ohjelma, jonka avulla voit suunnitella etukäteen oman messupolkusi Helsingin Kirjamessujen verkkosivuilla. Näin voit keskittyä messuilla messulehden selaamisen sijaan itse ohjelmaan. Kokeilin ja oli kerrassaan kätevä kapistus! Täällä jo lasketaan päiviä Kirjanrakastajien bileisiin ja Don Rosan tapaamiseen :) Muista myös ilmoittautua lukupiireihin! Näin pääset keskustelemaan uutuuskirjasta kirjailijan ja muiden lukijoiden kanssa. Tommi Kinnusen fanina suunnistan tietenkin Lopotin lukupiiriin.


Nähdään Kirjamessuilla! :) 


EDIT: Arvonta on päättynyt! Kiitos kaikille osallistujille. Arvontakone arpoi voittajiksi Ullan ja Marikin. (Lähettäkää minulle sähköpostitse (postiailonalle@hotmail.fi) tarkempi osoite, johon voin postittaa messulipun.) Onnea voittajille! :) 

Te, jotka jäitte vielä kaipaamaan messulippua, messulippuja arvotaan ainakin vielä Leena Lumen blogissa. Käykääpä osallistumassa ja tutustumassa samalla Leena Lumen kauniiseen ja inspiroivaan blogiin :) Lämmin suositus!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Soljander-Halme, Hannele: Lasten oma lauluvuosi

Lasten oma lauluvuosi on laulukirja, joka esittelee kalenterivuoden juhla-, liputus- ja merkkipäiviin kuuluvat uudet ja perinteiset lastenlaulut. (Kirjasta on myös hyvä tarkistaa milloin oli Minna Canthin päivä, Halloween tai satupäivä!)

Vaikka minulle laulettiin lapsena paljon, olen unohtanut monien lastenlaulujen oikeat sanat ja melodiat. Lasten oma lauluvuosi paikkaa nämä muistiaukot. Kirja myös tarjoaa uusia lauluja, joiden avulla voit kertoa lapselle Lapsen oikeuksista, autottomasta päivästä tai yrittäjyydestä. Kirjasta löytyy myös lauluja joiden avulla voi juhlia isovanhempia, nuotioretkiä tai aloittaa satuhetken.



Ilon lisäksi vuodenkiertoon kuuluu useimmiten myös suru. Olisin kaivannut kirjaan lauluja, joiden avulla voisi käsitellä kuolemaa sekä muistella edesmenneitä rakkaita. Olivatpa he sitten läheisiä ihmisiä tai lemmikkejä. (Kaipasin kirjaan myös pottalaulua, jonka avulla voisi viihdyttää potalla istuvaa lasta. Nyt olen joutunut keksimään sellaisen itse... Maailman käsienpesupäivänä (15.10) laulettavaa Pestään!-laulua meillä sitten lauletaankin joka päivä. "Tässä kaksi kättä on. Kädet täytyy pestä! Vettä on ja saippuaa, mikään ei siis estä. Pestään, pestään saippualla pois!")

Ilokseni kirjasta löytyi myös helppolukuiset nuotit ja soinnut, joiden avulla säestäminen onnistui jopa minulta, vaikka edellisestä pianotunnista on aikaa jo kaksikymmentä vuotta! Kirjan takakannessa on myös cd-levy, jonka avulla pääset harjoittelemaan tai laulamaan lauluja pianon säestyksellä. Äänite helpottaa uusien laulujen oppimista. (Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ääniteeltä löytyy vain kaikki uudet ja ennen julkaisemattomat laulut.) Ilahduin myös laulujen kaksi- ja monikielisyydestä. Esimerkiksi Maamme-laulu ja Vid en källa olivat sekä ruotsiksi että suomeksi ja Jaakko kulta-lauluun löytyi myös ruotsin, ranskan, englannin, saksan, viron ja venäjän kieliset sanat!



Tyttäreni on nyt 1v88kk. Hän kaivaa usein pärekorista Lasten oma lauluvuosi-kirjan ja pyytää: "Aua!" Sitten me lauletaan ja ihastellaan Maija Hurmeen kaunista kuvitusta. Kirja soveltuu hyvin alle kaksivuotiaille, mutta yhtä innoissaan siitä on ollut myös kylässä käynyt neljävuotias, eskarilainen ja tokaluokkalainen.

Teos on jatko-osa Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston Lasten oma vuosikirja-teokselle, joka sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2015. Lasten oma laulukirjasta löytyy laulu jokaiselle merkkipäivälle, jonka Lasten oma vuosikirja esittelee. Vaikka molempia teoksia voi toki lukea itsenäisinä teoksina, parhaiten ne toimivat yhdessä.

Tässä oiva lahjavinkki tulevalle kotiäidille, lastentarhaopettajalle tai perhepäivähoitajalle! :)

Lasten oma lauluvuosi
Toimittanut: Hannele Soljander-Halme
Kuvittanut: Maija Hurme
2016: Lasten keskus
s. 120
Arvostelukappale

lauantai 24. syyskuuta 2016

Holmberg, Niillas: Jos itseni pelastan itseltäni ja The Way Back

Miehen syyslomalla suunta oli itsestäänselvä: Inari. Halusin käydä Siidassa ja syödä kunnollista poroa. Kaipasin myös oikeita Lapin maisemia, joita Rovaniemellä ei näe. (Me asutaan etelässä!) Inarista alkaa Lappi, jonka minä miellän Lapiksi. Siellä näkee ja kuulee saamea, joka on mielestäni maailman kauneimpia kieliä. Maisemat ovat maagiset, kuin fantasiakirjasta revityt. Hämmennyn yhä joka kerta: olenko minä tosiaan Suomessa?




Poikkesin myös Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen käsityömyymälässä, Duodji Shopissa. Käsitöiden lisäksi Duodji Shopissa myydään koruja, asusteita sekä saamelaista musiikkia ja kirjallisuutta.

Sieltä löytyi nämä helmet:



Niillas Holmberg on muusikko, runoilija, näyttelijä ja saamelaisaktivisti, joka on julkaissut useita runokokoelmia ja levyjä. Holmberg sai Saamelaisneuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014 teoksesta Amas amas amasmuvvat (Suom. Jottei outo tulisi oudommaksi), joka oli ehdolla myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2015. Holmbergin runoja on käännetty jo yhdeksälle kielelle, vaikka Holmberg on vasta 26-vuotias. Ihailtava saavutus, eikö?

The Way Back on Niillas Holmbergin neljäs, ja ensimmäinen englanninkielinen, runoteos. Teos on kaksikielinen. Samalla aukemalla lukija pääsee lukemaan runon pohjoissaameksi ja englanniksi. Puolet teoksen runoista on kirjoitettu Pohjois-Intiassa, Tiibetiläisessä esittävien taiteiden instituutissa ja puolet Holmbergin kotiseudulla, hänen palattuaan opintomatkaltaan.

Runot ovat helposti ymmärrettäviä, filosofisia ja hyvin koskettavia. Runojen kautta Holmberg vertailee buddhalaista filosofiaa ja saamelaisuutta. Samalla hän pysäyttää hetkiä, jotka kuvaavat oivalluksia ja kokemuksia, jotka syntyivät Holmbergin opiskellessa Pohjois-Intiassa Tiibetiläisessä esittävien taiteiden instituutissa. Näistä hetkistä myös lukija oppii paljon. Runot pysäyttävät pohtimaan ihmissuhteita, globalisaatiota, luontoa ja turismia. The Way Back herättää elämän ja matkustamisen nälän.

Jos itseni pelastan itseltäni on Holmbergin ensimmäinen suomenkielinen runoteos. Teos oli kantaaottavampi ja poliittisempi kuin The Way Back. Ehkä siksi se tuntui myös henkilökohtaisemmalta. Aivan kuin olisin istunut Holmbergin vieressä ja hän olisi lukenut minulle päiväkirjaansa tai olisin selannut valokuvia, joita hän ei koskaan julkaisisi sosiaalisessa mediassa. Samalla mielikuvat ja näkemykset saamelaisuudesta päivittyvät 2010-luvulle. Teos kuvaa herkästi kotiseutuikävää sekä kaupunkisaamelaisuutta. Runot itkettävät, naurattavat ja ravistelevat. Runot herättävät myös pohtimaan saamelaisuuden ja suomalaisuuden välistä (valta)suhdetta ja sitä, millaiseksi se tulevaisuudessa kehittyy. Toivottavasti runoteos ei jää Holmergin ainoaksi suomenkieliseksi runoteokseksi! Minun käsissäni teos on kohta jo nukkavieru. Jos The Way Back herätti elämän ja matkustamisen nälän, Jos itseni pelastan itseltäni on soundtrack, joka jää soimaan päähän ja jota lukiessa tekee mieli jammailla.

Luin itse nämä runoteokset vaivaiskoivikossa, mutta yhtä hyvin näitä voi lukea New Yorkissa tai Oulussa.

Lämmin suositus.

Teokset:

Niillas Holmberg: The Way Back. Poems in Sámi
2016: Francis Boutle Publishers
s. 111

Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni
2015: Palladium Kirjat
s. 80

Ostin molemmat teokset Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen käsityömyymälä Duodji Shopista.